Harmi, mutta nykyaika on tällaista. Taas häviää yksi instituutio.
Duuneista ja asuinpaikoistani johtuen en enää viime vuosina käynyt TL:ssä usein. Jotenkin tuntui siltä, ettei Tunnelissa päässyt enää 2000-luvulla samanlaisiin fiiliksiin kuin vinyylin kultavuosina ja vielä CD-aikakauden alkupuolella. Tähän on yksikertainen syy, ja syy on sama jonka vuoksi kauppa sulkee nyt ovensa.
Kun Tunnelin Levyn myymäläksikin kutsuttu koirankoppi oli tupaten täynnä hikisiä 20-50 -vuotiaita äijiä, ilma oli niin sankkaa, että sitä olisi saattanut lähes saksilla leikata. Osa Tunnelin Levyn ainutlaatuisesta fiiliksestä rakentui todellakin siitä, että haluamalleen levylaarille ei välttämättä voinut rynnätä ihan noin vaan jos putiikki oli täynnä asiakkaita. Piti luovia itseään lähemmäs ja odottaa muiden siirtoja, jotta pääsisi vihdoin selaamaan jonkun tietyn artistin valikoimaa.
Myöhemmin parhaana asiointiaikanakin liikkeessä saattoi olla vain pari asiakasta. Levyjen silmäily oli näin toki huomattavasti mukavampaa, mutta jollakin tapaa tungoksen, hienhajun ja sanoinkuvaamattoman ahtauden luomasta ilmapiiristä oli enää rippeet jäljellä.
Tunnelin Levyn viehättävä tapa oli, että kanta-asiakaskuntaa kiinnostavien ja riittävän laajan back-katalogin tehneiden artistien kaikki valikoimissa olevat levyt laitettiin kätevästi seinälle lokeroihin. CD-aikakaudella tämä oli erityisen mukavaa. Hetkessä näki, onko vaikka jokin Frank Zappan uutuus jo ostettavissa, tai onko Lou Reedin Metal Machine Musicista jo tullut myyntiin uusintapainos, jota ei sitäkään jaksaisi ostaa eikä kuunnella...