Parhaimmat levot Jaskalle. On ilo sanoa, että ehdin nähdä.
Viihdyttäjän homma oli varmasti sekä antoisaa että raskasta. Kovalla työllä Jaakko Tepolle kehittyi armoton pelisilmä ja rutiini hoitaa esiintymiset niin toreilla kuin pubeissa. Kyllä Jaska tiesi, millaista juttua ja millä kulmalla työnnetään sisään, että porukka tykkäisi. Silloin
Jaakon esiintymisaikoina juomakulttuuri oli vaan nykyistä paljon raisumpaa, mikä myös tarkoitti sitä, että selkääntaputtajia ja juomien tarjoajia kuplettimestarille oli aina tarjolla. Jaska-kirjasta sain sellaisen käsityksen, että aikaa myötä taiteilija oppi olemaan tarttumatta jokaiseen tarjottuun tuoppiin, eikä aina tarvinnut juoda sitä ensimmäistäkään. Ammatti oli riittävän kuluttava muutenkin, ja kesken se Jaskankin ammattiura viihteen parissa lopulta jäi.
Jos ollaan rehellisiä, niin osa Jaskan levytetystä tuotannosta on aika heikkoa, ja kehnoin reuna ihan suttapaskaa. Ihan varmasti Jaska oli sen itsekin valmis myöntämään. Toisessa päädyssä oli taas nokkelia oivalluksia, parhaimmillaan ihan timantteja, jotka ovat noin huumorigenren musiikiksi kestäneet aikaa hämmästyttävän hyvin.
Ja parhaimmillaan Jaska oli yleisön äärellä, ja etenkin sellaisten pienten ympyröiden Topi Ryynästen ja Henna-Lyytia Ryyttyjen edessä, joita Jaskan lauluissa kuultiin.