Peter Bogdanovich oli ohjaamisen ja näyttelyn ohella kova elokuvahistorioitsija ja toimi myös kriitikkona, sekä kirjailijana. Joskus tuntui, että melkein ihan sama mitä elokuvadokumenttia jostain vanhemmista elokuvista ja niiden ajasta katsoi, niin Bogdanovich siellä oli yleensä mukana haastateltavan/asiantuntijan ominaisuudessa.
Kuului tosiaan amerikkalaisen uuden aallon ohjaajiin ja lukemattomien muiden tavoin sai alkusysäyksen uralleen Roger Cormanin tuotannoista. Mutta ennen kaikkea Orson Welles oli se mentori Bogdanovichille, jonka vaikutteita Bogdanovichin omista elokuvista löytyy. Ja Bogdanovichan oli vastaavasti avainroolissa, että tuo Wellesin viimeinen elokuva The Other Side of the Wind saatiin vuonna 2018 viimein julkaistuksi ja saatettua jonkinlaiseen kokonaisuuteen. Kaksikko oli niin läheinen, että muistaakseni elokuvan tekoon liittyneessä dokkarissa Orson sanoi pyytäneensä Peteriä lupaamaan, että mikäli Welles ei saa elokuvaa valmiiksi, niin Bogdanovich veisi työn loppuun. Vähän aikaa siinä meni.
The Last Picture Show on ikoninen ja useita elokuvantekijöitä inspiroinut klassikkoelokuva kuihtuvasta teksasilaisesta pikkukaupungista ja siellä asuvista nuorista, joilla ei ole tulevaisuutta kaupungissa, mutta joiden on samaan aikaan hyvin vaikea päästä/lähteä sieltä pois. Kyseessä on yksi parhaista high school -elokuvista koskaan, vaikka kyseistä termiä alkaa liittää helposti vasta 80-luvun John Hughes -elokuviin ja muihin vastaaviin kyseisen vuosikymmenen tuotoksiin.
Paper Moonista olen kohdannut vain maineen (jotain hyvää kannattaa aina säästää tulevaisuuteen) ja junnuille maistunee tieto, että Wolverine-elokuva Logan lainasi todella vahvasti kahta elokuvaa - Shanea (Etäisten laaksojen mies) ja Paper Moonia.
Ihan kenelle tahansa elokuvien ystävälle Bogdanovichin työ näyttäytyy aarreaittana. Hänen Buster Keaton -dokumenttinsa on ns. helvetin hyvä. Hän pääsi jotenkin keskustelemaan syvällisesti elokuvista John Fordin kanssa, jonka tyyliin kuului aina elokuvanteon yksinkertaistaminen haastatteluissa, koska hän ei tykännyt puhua niiden tekemisestä. Kirjalliselta puolelta sitten löytyy paitsi keskusteluja eri näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa, myös analyyseja esim. Hitchcockin, Wellesin ja Howard Hawksin elokuvista. Mikä taas osaltaan johtaa siihen, että Bogdanovich on aika monen kyseisen elokuvantekijän elokuvien kommenttiraidoilla.
/img-s3.ilcdn.fi/68f515c047ef352187b7f3dc5ff4d0d7741a19c56002f099329268ba32a18254.jpg)
www.iltalehti.fi
www.esaimaa.fi
www.is.fi
www.independent.co.uk
edition.cnn.com
yle.fi