R.I.P. vaan Neil Armstrong. Lentoasi en nähnyt livenä, mutta 1970-luvulla tulit tutuksi. Apollo 11 Kuulento-kirja vaikutti hyvin paljon pikkuiseen el lutikkaan.
Olisi sitten yksi toive. Voisiko tämä ketju pysyä RIP-ketjuna - eikä minään väärin kuoltu ketjuna? Muissa ketjuissa voi sitten jauhaa, että oliko oikein kuoltu vai ei...
Yhdyn toiveeseesi. RIP-ketjun "väärin kuoltu, väärin muisteltu"-besserwisserismi ja vänkääminen muistuttaa, minkä takia pidän yleensä kesäisin kuukauden parin paussin Jatkoajan foorumeilta ja keskityn kesälomaan ja ns. oikeaan elämään. Siitä saa loppuvuodeksi vähän etäisyyttä pahimpiin tikusta asiaa -väittelyihin, joissa vastarannan kiisket takertuvat muotoseikkoihin ad infinitum, oli aiheena sitten väärin arvostaminen, väärin kuoleminen tai väärin voittaminen. Tai väärin kannattaminen.
Suuri mies oli Neil Armstrong, ja kirjaimellisesti edelläkävijä. Ainahan "ensimmäinen paikassa X"-tapauksissa mainitaan yksi kävijä/tekijä, vaikka itsestäänselvästi taustalla on ollut muitakin ihmisiä ahertamassa. Ja pioneeriä ennen ovat aina olleet ne ihmiset, jotka eivät ole ihan yltäneet samaan, mutta joiden kokemuksien ansiosta virstanpylväs on saavutettu.
Oli Roald Amundsenkin ensimmäinen, joka pääsi Pohjoisnavalle, ja hän on historiankirjoissa tunnettu, vaikka Amundsenin mukana oli ryhmä muita miehiä. Lisäksi joku ne naparetkivarusteetkin ensin keksi ja joku niitä testasi. Samalla tavoin Armstrong, kuuretken komentaja ja ensimmäinen kuussa kävellyt ihminen on historiallisesti merkittävin kuulennon hahmo, vaikka tähän retkeen vaadittiin tuhansien ihmisten työpanos ja vuosikymmenien avaruustutkimuksen kehitys.
Joten levätköön Armstrong rauhassa. Aniharva meistä voi sanoa jättäneensä pysyvän fyysisen vaikutuksen, mutta Armstrong jätti - hänen askeleittensa painalluksethan ovat edelleen kuun pinnassa, eivätkä ne sieltä katoa. Ne ovat siellä kunnes ihminen palaa joskus kuuhun ja kirjaimellisesti kävelee Armstrongin jalanjäljissä.