"Paha Natsi"(tm) eli 91-vuotias John Demjanjuk kuoli, kuten
Iltasanomat uutisoi.
Toivottavasti tämä tietäisi pikku hiljaa naurettavien näytösoikeudenkäyntien ja sodanaikaisten rivimiesten vainon loppumista. On tekopyhää vainota haudan partaalla keikkuvia rivimiehiä "suurina natsirikollisina" samaan aikaan kun vaikkapa Neuvostoliiton tekemiä valtaisia sotarikoksia ei ole koskaan kunnolla puitu eikä ketään pantu edesvastuuseen. Ei ole kukaan oikeuteen raahannut esimerkiksi partisaani-iskujen tekijöitä ja käskyttäjiä, jotka Suomessakin murhasivat siviilejä rintaman takana kyläkaupalla. Ja toki monelle natsitutkijalle lyötiin sodan jälkeen vain passi kouraan ja toivotettiin Yhdysvaltoihin, ja Japanissa monet pahamaineiset ihmiskokeiden tekijät tekivät menestyksekkään uran lääketeollisuuden palveluksessa.
Ne oikeat natsirikolliset eli ideologian alullepanijat ja päätoteuttajat ovat kaikki aikaa sitten kuolleet, ja monet hirtettiin heti kättelyssä Nürnbergin oikeudenkäyntien jälkeen (mikä oli sinänsä oikein, mutta siinä mielessä irvokasta, että tuomareina oli neukkujen sotarikollisia). On turha vainota yksittäisiä rivimiehiä. Jos sille tielle lähdetään, niin sitten vain tuomiolle jokainen venäläinen, brittiläinen ja yhdysvaltalainen raakuuksiin ja veritekoihin syyllistynyt ex-sotilas toisen maailmansodan ajalta.
Miksi John Demjanjukin tapaus ja overkill-henkinen oikeuteen raahaaminen minua sitten ihmetyttää? Natsi mikä natsi, vai kuinka? Itse asiassahan Demjanjuk oli alun perin Ukrainasta kotoisin ja taisteli värvättynä neukkusotilaana Puna-armeijassa Krimissä kunnes jäi sotavangiksi ja päätyi saksalaisten leirille. Leiriltä hänet värvättiin aidan toiselle puolelle eli vanginvartijaksi saksalaisten puolelle. Sodan jälkeen 1980-luvulla hänet ehdittiin Israelissa jo tuomita kuolemaan Treblinkan keskitysleirin aikaisista väitetyistä teoista, mutta todisteet olivat epämääräiset ja riittämättömät ja mies todettiin syyttömäksi syytteisiin. Tässä välissä mies kuitenkin istui 8 vuotta vankilassa Israelissa ennen kuin hänet todettiin syyttömäksi väitteisiin ja todettiin, ettei hän ollutkaan se hirmutekojen tekijä joksi häntä oli väitetty.
Sitten 2000-luvulla Demjanjuk kiikutettiin pyörätuoleineen uuteen oikeudenkäyntiin ja syytettiin tällä kertaa vanginvartijan hommista toisella leirillä Sobiborin keskitysleirillä. Tästä tuli sitten viiden vuoden tuomio, sekin varsin epämääräisin ja vanhentunein perustein mutta tuli kuitenkin. Tuomari tosin vapautti Demjanjukin saman tien, koska tämä oli viettänyt taas pari vuotta tutkintavankeudessa ja mainitut 8 vuotta Israelissa vankilassa ja oli muutenkin haudan partaalla. Nythän sitten tuonen viikate miehen niitti tämän ollessa saattokodissa.
En todellakaan puolusta kansanmurhaa tai kansanmurhaajia, mutta sen verran isosta koneistosta ja isosta asiasta on natsi-Saksan touhuissa kyse, että on turha kaivaa jotain Puna-armeijasta pakkovärvättyä ex-sotavankia ja heittää tämän harteille vastuuta kymmenien tuhansien ihmisten kuolemasta. Toki Demjanjuk on luultavasti ollutkin osana koneistoa ja edesauttanut viattomien kuolemaa leireillä, mutta ei yksittäinen vanginvartija asioista koskaan missään päätä. Jos Demjanjuk ei olisi käskyjä toteuttanut, hänet olisi ukrainalaisena ex-sotavankina palautettu takaisin aidan tuolle puolen tai kaasutettu itse.
Jos on olemassa ns. tuonpuoleinen tilien tasaus ja oikeudenjako, niin Demjanjuk saa siellä ansionsa mukaan. Jos ei ole, niin on turha tehdä näyttäviä mediaspektaakkelioikeudenkäyntejä 91-vuotiaista seniileistä rullatuolivanhuksista, jotka kuolla kupsahtavat lähes saman tien kun heidät on kuskattu kotimaastaan tuomiolle.
Tapaus sai miettimään mitä itse tekisi jos olisi vastaavassa tilanteessa. Jos vaikkapa Venäjä hyökkäisi Suomeen ja taistelujen tiimellyksessä sitä jäisi itse vangiksi ja päätyisi vankileirille jonnekin Siperiaan. Siellä sitten esitettäisiin tarjous, että jos ei huvita nääntyä tai kuolla vankina niin voi aina ryhtyä vartioimaan vaikkapa eteläisemmän vankileirin mustalaisia. Mitä tilanteessa tekisi? Vetoaisi moraaliin ja etiikkaan ja jäisi Siperian leirille kärsimään ja kenties kuolemaan vai suostuisiko vartijan hommiin vartioimaan jotain ihan toista porukkaa? Ja jos suostuisi, niin suostuisiko myös ikäviin ja julmiin tekoihin jos käsky kävisi ja "uudet kollegat" olisivat vieressä valvomassa toimiasi? Vai vetoaisiko edelleen moraaliin ja etiikkaan ja kävelisi itse esim. teloitusryhmän eteen? Vai olisiko halu elää niin vahva, että sitä tekisi poikkeusoloissa kammottaviakin tekoja jotta ei itse kuolisi?
Ei ole minulla noihin kysymyksiin vastauksia. Tuskin asia oli yksiselitteisen mustavalkoinen John Demjanjukillekaan. Omalla tavallaan hänkin oli toisen maailmansodan uhri ja pelinappula isommalla laudalla siinä missä hänen mahdolliset vankinsakin leireillä. Se ei tietysti oikeuta murhatöihin osallistumista, mutta sodan aikana oikeutukset ovat muutenkin monesti kyseenalaisia.
Minun puolestani saisivat toisen maailmansodan osapuolet kaikkinensa jo levätä rauhassa, myös John Demjanjuk ja muutkin rivimiehet sodan eri puolilla. Sotien aiheuttajat ja pääkäskyttäjät saavatkin sitten lapioida koksia hornassa Tex Willerin hengessä.