Nykänen oli todellinen kaukopartiomies ja vaikka oli stadin kundin, pärjäsi mainiosti maastossa. Kova äijä ihan oikeasti, on mahdoton käsittää millaisissa olosuhteissa silloin tapeltiin snadisti isompaa vastustajaa vastaan. Kättä lippaan ja vielä on yksi Ritari hengissä.
Hiukan asiaan liittyen, pitää Ahtisaarelle antaa kunnia siitä, että hän aloitti presidenttikaudellaan Marskin-ritarien kutsumisen linnaan. Nämä miehet olivat liian pitkän aikaa, aivan liian vähällä huomiolla ja 60-70-luvulla kaiken maailman kommaripellejen takia, jopa ajojahdin kohteena.
Juuri näin, hieno mies ja siitä hattua Ahtisaarelle, että kutsui Marskin-ritarit linnaan. Ärsyttää ja tuntuu todella pahalta heidän ja muidenkin sotasankareiden puolesta, koska sodan jälkeen joutuivat todellisen- ja juurikin kommareiden ajojahdin kohteeksi! Olen lukenut paljon Suomalaista sotakirjallisuutta, nyt siis juuri kaukopartiomiehistä ja vähän aikaa sitten luin kirjaa Olavi Alakulpista joka oli silminnäkijänä tässä kuuluisassa Partisaanien tekemässä siviilien tappamis- ja raiskaus episodissa lapissa. Hän joutui myös ajojahdin kohteeksi ja joutui pakenemaan Ruotsin kautta jenkkeihin.
Tämä on mielestäni tyrmistyttävin ja likaisin asia Suomen historiassa heti kansalaissodan jälkeen. Tämän lisäksi se mitä menetimme tässä, oli pois meidän silloisesta ja jopa nykyisestä sotilaskoulutuksesta sekä sen kehityksestä, tiedustelusta (Stella polariksen takia) ja tämä huippu sotilasosaamisemme suuntautuivat pääasiassa Ruotsiin, Amerikkaan, Ranskaan sekä muihin maihin, johon maasta-ajetut sankarimme sitten menivät.
Se kehitys mikä jenkeissä esim. talvisodankäynnistä ja tiedustelusta lähti liikkeelle, oli monin osin meidän sotasankareiden ansiosta ja he ovat voineet kehittää sitä näiden miesten avustuksella ja moninpaikoin se kehitys on vieläkin ihan tätä päivää. Tosin tietysti moni asia on siitä kehittynyt pidemmälle, mutta pohja valettiin suomalaisten osaamisesta ja kun pohja on kunnossa, sen päälle on hyvä rakentaa.
Tietysti meille jäi myös miehiä Suomeen ja varmasti heistä on ollut apua omassa Puolustusvoimien kehittymisessä, mutta jos kaikki heistä olisivat saaneet elää vapaassa Suomessa kunniakansalaisina sekä kunniakkaasti ja arvossa, niin uskon, että siitä olisi ollut monessa asiassa huomattavaa hyötyä, jopa tätäpäivää ajatellen. Ja vaikka mitään hyötyä ei olisi ollut, niin silti heitä olisi pitänyt kunnioittaa heti sodanloppumisen jälkeen sen sijaan, että heistä tehtiin häpeätahra.
Me olisimme voineet pyytää apua vaikka jenkeiltä ja muilta liittoutuneilta asian selvittelyssä sekä sovittelussa Neuvostoliiton kanssa ja luvanneet meitä auttaville maille tietoja sekä apua juurikin sotilas- sekä tiedustelukehityksen saralla. Mutta kommarit hyppäsivät kelkkaan Valpoineen ja suostuivat kaikkeen, mitä Neuvostoliitto pyysi. Jos olisimme saaneet tuen muilta liittoutuneilta, niin ei Neuvostoliitto varmasti olisi pystynyt meitä niin paljon käskemään, sillä siihen aikaan he eivät kuitenkaan olleet niin vahvoja ja kuuluivat kuitenkin liittoutuneiden sakkiin.
Uskon, vaikka olimmekin Saksan kanssa "liitossa" sodan aikana, että jos jenkeille yms. muille liitoutuneille olisimme voineet esittää tarvittavat hyödyt, niin Neuvostoliiton sanelut olisi jääneet huomattavan paljon pienemmiksi.
