RIP-ketju

  • 3 066 600
  • 12 281

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tuosta ajan kestävyydestä. En nyt sisältöihin sen kummemmin, mutta kun viimeks vuosien ja vuosien jälkeen palasin sarjan äärelle niin enpä muistanut kuinka ärsyttäväks ja jotenkin creepyksi ihmis/naissuhteiden osalta Ross oli käsikirjotettu. Aikanaan se meno jotenkin solju siinä eikä siinä mitään. Tänä päivänä jotenkin nihkeä ja raskas hahmo, harvemmin hauskakaan. Jollekin tietylle vinoutuneelle tasolle jätetty aikuislapsi joka ei kehittynyt mitenkään.
Youtubesta joskus löysin videoita, missä Rossin kohtauksista oli yleisön taustanauru jätetty pois, ja laitettu jotain vähän niinku pelottavaa ambient-musiikkia taustalle. Tuolla tavalla Rossin hahmosta tuli ihan saatanan häiriintyneen ja mielenvikaisen oloinen kilipää.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Rossin parhaat pätkät vetävät joka tapauksessa vertoja Chandlerillekin. Unagi, uusi sohva, hampaiden valkaisu, ruiskurusketus, "I am fine" (kun Ross näki Rachelin ja Joeyn suutelevan), likainen tyttöystävä, Ross pelehtii Janicen kanss, nahkahousut. jne jne jne.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Rossin parhaat pätkät vetävät joka tapauksessa vertoja Chandlerillekin. Unagi, uusi sohva, hampaiden valkaisu, ruiskurusketus, "I am fine" (kun Ross näki Rachelin ja Joeyn suutelevan), likainen tyttöystävä, Ross pelehtii Janicen kanss, nahkahousut. jne jne jne.
Chandler on franchise-pelaaja joka suoritti tasaisesti huipputasolla, Ross puolestaan eli yksittäisten highlightien varassa...

Nojoo, totuus lienee se että hahmot oli enemmän kuin osiensa summa. Yksittäisinä eivät varmasti olisi niin hyvin toimineet, esimerkkinä tästä spinoff-sarja Joey. En tiedä miten moni tätä muistaa, mutta oli kyllä ihan jäätävän paska sarja. Toki osaltaan kärsi myös siitä kun Joeyn luonne muuttui ihan täysin verrattuna Frendeihin.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Menee nyt sinänsä jo ketjun aiheen ohi, mutta toki jos Frendien hahmoja miettii niin Chandler ja ehkä Rachel on ainoat suht realistiset hahmot koko sarjassa. Joey on viety äärimmäisen yksinkertaiseksi ja myös Phoebessa on vähän samaa, toki ei ihan yhtä yksinkertainen mutta liian outo. Monica puolestaan sinänsä realistinen, mutta neuroottisuus on vedetty överiksi. Rossilla toki sitten omat juttunsa josta mainitsitkin.

Rachel on ihan onnistunut esimerkki hahmosta joka muuttaa ensimmäistä kertaa kunnolla omilleen ja aloittaa itsenäisen elän, Chandler puolestaan on varmasti se kaikkein realistisin tyyppi näistä: ihan tavallinen toimistotyöläinen ilman mitään sen kummempia erikoisuuksia. Lisäksi peittelee epävarmuuttaan puujalkavitseillä, varmasti monen osalta hyvinkin samaistuttava hahmo. Samalla myös sarjan ylivoimaisesti paras hahmo.

Chandler oli Chandler ja Joey Joey. Heillä oli oma yhteinen juttunsakin. Rachel ehkä hieman kuivakkakin hahmo, ilmeettömämmästä päästä. Tilanteesta riippuen.

Mutuilen nyt, että ehkä nimenomaan Rossin kohdalla hyppää silmille se melkomoinen kontrasti, tai abdurdilta tuntuva epäloogisuus, miten hän on yhtenä hetkenä hölmö, psyko tai outo, ja sitten seuraavassa täytys eläytyä vakavahenkisiin elämän ja ihmissuhteiden tavanomaisiin kiemuroihin. Ei meinaa käydä järkeen.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
RIP Chandlerille, nimesin koirankin sen mukaan, tai siis poimin kasvattajan C-pentueen listasta kun näin sen koheltajan mun jaloissa.

Frendien vahvuus oli juuri tuossa laadukkaiden hahmojen määrässä sekä taitavasti yhdistetyssä komediassa ja ihmissuhdedraamassa. Ei ollut toista sitcomia joka tarjoaa 6 vahvaa hahmoa joille jokaiselle voi kirjoittaa omia jaksoja putkeen, piti sarjan freesinä pitkään, ei pyöritty vain yhden tai kahden hahmon ympärillä.

Yllä olevaan sen verran että Ross oli epäamerikkalaisin hahmo ja huumori monesti hillittyä, missä naurettiin myös itselle. Harvalle kasvavalle nuorelle se aukesi samalla tavalla kuin Chandlerin ja Joeyn koheltaminen, siitä puuttui se teinien ihanoima länsimainen machoilu kokonaan.
 

Buster

Jäsen
Kersana kun pelattiin NHL:ää, niin useimmiten pelasin Flyersilla. Minkä ohella kun kasattiin veljien kanssa omia joukkueita, niin yleensä aina minulla löytyi Cechmanek maalilta. Yksi syy toki oli silloin, että Cechmanek oli kiinnostava nimi ja Phillyssa pelasi lukemattomia vastaavia kuten Desjardins, LeClair, Odjick, Manderville jne.

Toisaalta taisi olla myös, että hän oli ensimmäisiä MM-kisoista tai euroturnauksista mieleenjääneitä Euroopassa pelaavia pelaajia. Ja sitten kun siirtyi NHL:ään, niin hän edusti siellä itselle jotenkin enemmän eurooppalaisia pelaajia ja sitä huipputasoa. Samalla tavalla kuin vaikka Pavel Patera samoihin aikoihin ja tietysti vaikka Ville Peltonen sekä Petteri Nummelin Suomelta.

Samalla tavalla sitä nykyäänkin toivoo, kun Euroopasta lähtee joku mahtikauden/kausia pelannut kaveri rapakon taakse, että se kykenee heti ottamaan itselleen pelipaikan ja menestymään.

Toisaalta muistelisin myös olleeni välillä pihapeleissä Royn, Hasekin, Sulanderin ja muiden ohella myös Cechmanek.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: V-G-

Quagmire

Jäsen
Suosikkijoukkue
HC TPS, SoJy

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Dream Theaterin alkuperäinen laulaja Charlie Dominici näkyy menehtyneen eilen ilmeisesti johonkin sairaskohtaukseen. En tuosta bändin debyyttilevystä When Dream and Day Unite, jolla Dominici lauloi, ole koskaan välittänyt. Mutta silloin kun Dominici vieraili muutaman kerran 2000-luvun puolella Dream Theaterin kanssa lavalla, niin laulaminen kuulosti itse asiassa aika hyvältä verrattuna LaBriehin. Noihin aikoihin kaveri tehtaili myös muutamat soololevyt.

Rauhaisat levot.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Kool & The Gangin perustajajäseniin kuuluva George "Funky" Brown on kuollut syöpään 74-vuotiaana.

 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Entinen USA:n ensimmäinen nainen, Rosalynn Carter.


Tämä, samalla huomasin että itse Jimmy Carter on vielä elossa 99v, saas nähdä pääseekö Presidentti itse 100v kerhoon.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Sopranos-perhe on jälleen yhtä suuruutta pienempi.


Jutussa parikin "hauskaa" virhettä:
"Hän näytteli The Sopranos -sarjassa Edie Falconin äitiä, Carmelaa. Näyttelijällä oli samankaltainen rooli Mafiaveljet-elokuvassa, jossa hän esitti Lorraine Braccon äitiä Karen Hilliä."

Edie Falcon roolihahmo siis on Carmela, ei suinkaan hänen äitinsä. Samoin Lorrainen hahmon nimi oli Karen, ei hänen äitinsä.

Molemmat roolit olivat ikikuistoisia valittaja-äitejä ja lady esitti ne rautaisesti.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Näyttelijä Joss Ackland, 95.

Tunnetuin rooli on luultavasti Tappava ase kakkosen pahis, ja Acklandin huutama "Diplomatic immunity" on minulle yksi kaikkien aikojen ikonisimmista elokuvareploista.

Jännä. En tiedä olenko nähnyt tuon leffan vain kerran, ehkä kaksi, ja joskus 20 vuotta sitten varmaankin. Silti heti kun vain luin tuon "Diplomatic immunity"-repliikin, tuli mielikuva siitä jampasta joka sen vittumaisesti virnuillen sanoi jotain paperilärpäkettä heilutellen. Ja kohta sillä olikin silti nappi otsassa, onneksi.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Killing Joke-kitaristi Geordie Walker kuoli aivohalvaukseen 64-vuotiaana.

 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Entinen USA:n ensimmäinen nainen, Rosalynn Carter.


On se. Kyllä. Aina joskus tulee mieleen pitkäikäisistä ihmisistä, että mitä kaikkia aikoja ovat eläneet ja mitä kaikkea ovat elämässään nähneet, kokeneet. Kaikki mitä Forrest Gump ja tuplat vielä päälle. Avaruuden tuntua ja scifiä.

 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös