Ala-asteella meidän luokka järjesti Ahtisaari vs. Rehn mock-presidentinvaalit koko koululle, ja jostain helvetin syystä minut arvottiin vetämään Martti Ahtisaaren vaalikampanjaa, ja joku tyttö arpoutui Rehnin vaalikampanjan vetäjäksi. Siinähän kävi sitten toki niin, että koska Martti oli mies, ja Elisabeth nainen, ja minä poika ja se toinen vetäjä tyttö, kisasta tuli oikeastaan lähinnä tytöt vs. pojat asetelma. Minä sain avukseni vaalikampanjaan pelkkiä poikia, ja se toinen pelkkiä tyttöjä. Ei sillä ollut mitään väliä vaikka siellä olisi ollut vastakkain Jammu Siltavuori ja Äiti Teresa, tai Jeesus Kristus ja Aileen Wuornos, tytöt olisi silti äänestäneet naista ja pojat miestä. Sitten me teimme poikaporukkamme kanssa kaikenlaista typerän humoristista paskaa siitä miten Martti oli Elisabethia parempi, julisteita ja flaijereita ja ties mitä Martti-marssia sun muuta keksittiin, ja tytöillä oli sitten tosikkomaisempaa materiaalia Elisabethin paremmuudesta. Jossain julisteessa Martti ajoi bussilla jonka kyljessä luki Ahtisaari, ja Elisabethin naama jossa oli ristit silmissä oli siellä bussin renkaan alla, jossain kruunupäistä Marttia kannettiin kultatuolissa kadulla, jonka varrella itkevä Elisabeth kerjäsi lantteja. Taisi olla niin että osa näistä meidn erittäin hauskoista ja hyvän hengen mukaisista julisteista poistettiin opettajien ja rehtorin toimesta, moderaattorit saatana.
Sitten koitti vaalipäivä. Martin numero oli iso sininen kakkonen, Elisabethin iso punainen kolmonen. Minä keksin vaalikoppiin mennessäni vielä yhden tosi hauskan vitsin, ja äänestin itse Elisabeth Rehniä vaikka olin Martin kampanjaa vetänyt. Hihittelin siellä kopissa omalle hassuudelleni, ja hihittelin vielä kun laitoin äänestyslipukkeeni - johon olin taiteillut ihan helvetin ison kolmosen - ääntenkeruulaatikkoon. Sitten kun äänet laskettiin, hihittelin vielä enemmän koska Martti hävisi Elisabethille, yhdellä äänellä.
Sori Martti tästä, en oo aikaisemmin uskaltanut tätä tunnustaa. Toivottavasti sinuakin nyt hihityttää siellä pilvenreunalla.
Sitten koitti vaalipäivä. Martin numero oli iso sininen kakkonen, Elisabethin iso punainen kolmonen. Minä keksin vaalikoppiin mennessäni vielä yhden tosi hauskan vitsin, ja äänestin itse Elisabeth Rehniä vaikka olin Martin kampanjaa vetänyt. Hihittelin siellä kopissa omalle hassuudelleni, ja hihittelin vielä kun laitoin äänestyslipukkeeni - johon olin taiteillut ihan helvetin ison kolmosen - ääntenkeruulaatikkoon. Sitten kun äänet laskettiin, hihittelin vielä enemmän koska Martti hävisi Elisabethille, yhdellä äänellä.
Sori Martti tästä, en oo aikaisemmin uskaltanut tätä tunnustaa. Toivottavasti sinuakin nyt hihityttää siellä pilvenreunalla.
/img-s3.ilcdn.fi/898d812e2892cd2e7c7bc801b46012c454fbf9d291ca1030931c7e99e6e21790.jpg)
