On tämäkin nyt kanssa pentele. Loirin piirteistä oli jo hyvän tovin nähtävissä, että lähtö taitaa olla lähellä, eikä tieto kahdesta syövästä ollut tässä katsannossa kummoinenkaan yllätys.
Joskus törmäämme elämässä jänniin yhteensattumiin. Yhtäkkiä tuli mieleeni eilen, että pitääpä oikein netistä katsoa, mitä kaikkea V-M Loiri onkaan ehtinyt elämänsä aikana tehdä. Uuno-elokuvien näyttelijät, katsojamäärät ja vaikka mitä tuli syynättyä tarkkaan, ja katselin myös valikoituja pätkiä Loirin elokuvarooleista. Keskellä viime yötä syntyi jostakin syystä tarve kytkeä virrat styrkkariin ja soittaa kitaralla Jaakko Salon Uuno-tunnaria (ok-talo, yksin kotosalla, ei haittaa naapureita). Siinä sitä sitten soittelin jonkinlaisessa flow-tilassa varmaan yli puoli tuntia, sekä säröillä että puhtaammin, välillä hitaammin ja välillä vauhdikkaammin. Ihme homma, tulipa uunoiltua kunnolla numero Ykköstä.
Pitipä Loirin taiteellisista tai mistä hyvänsä edesottamuksista tai ei, monen mieleen ja ainakin minun noin puolivuosisataiseen elämääni Loiri on jättänyt monenlaista jälkeä. Näyttelijä, koomikko, muusikko, laulaja, futismaalivahti, biljarditaituri, traagisten kohtaloiden hahmo, iso persoona. Parhaimmillaan Loiri päästi käsistään priimaa taituruutta, mutta aina vähintään työhönsä keskittyvän ammattilaisen tuotosta. Suoraan sanoen paskastakin käsikirjoituksesta Loiri saattoi kaivaa esiin mielettömän roolisuorituksen, jonka varassa elokuva sitten täytti tarkoituksensa. Ilman Loirin elokuva- ja sketsipanosta Spede Pasanen olisi tehnyt huomattavasti toteutunutta pienemmän tilin, mitään Spedeltä - lahjakas mies hänkin vaikka kiistelty hahmo - pois ottamatta.
Rauhalliset levot taiteilijalle.