Eilinen oli kyllä aika kova päivä. Olin polkemassa pitkää fillarilenkkiä, kun ystäväni soitti, että yhteinen ystävämme oli kuollut eilen tapaturmaisesti. Vaikka valitettavan vähän tähän edesmenneeseen viime vuosina olin yhteydessä, niin sellainen kaveri oli, että paljon touhuttiin yhdessä jo lapsena ja varsinkin nuoruusvuosina. Onneksi sentään viime syksynä nähtiin ihan kahdestaan, käytiin parilla kaljalla ja muisteltiin vanhoja. Aika lujaa iski kuitenkin järkytys. Kotiin kun pääsin kaikkien kommellusten jälkeen (lue alta) niin kuulin myös Jopen poistuneen keskuudestamme. Ja vaikka Jopesta ja hänen työstään olen aina pitänyt, niin jos suremisen määrää tarvitsee mitata ja sillä vielä kilpailla, niin kyllä nyt jäi Jope kakkoseksi koska häntä en henkilökohtaisesti tuntenut. Rauhaisat levot toki Kemin miehelle. Hieno mies ja merkittävä taiteilija. Jopehan kuuluu myös niihin koomikoihin, joilla oli oma synkkä puolensa. 90-luku oli rankkaa aikaa Jopelle, ja siitä hän avoimesti myöhemmän elämänsä aikana puhui.
Kerrotaan nyt vielä samaan syssyyn, että suremista meinasi tulla lähipiirilleni enemmänkin eilen. Tuossa kun eilen tuon suru-uutisen ystävästäni kuulin, niin lähdin jatkamaan pyörälenkkiäni kotia kohti. Pian eräs toinen samasta kaveripiiristä vielä soitti. Ajoin maantien laitaa, en kuullut hands freestä mitään ja tietysti aloin sählätä puhelimen kanssa, vauhti hidastui ja unohdin että tässähän on fillarissa lukkopolkimet. En saanut kenkiä irti polkimista ajoissa ja siitä mätkähdin sitten ajoradan puolelle. Ei ollut mikään vilkas tie jota ajoin (Porvoon Hinthaarassa), mutta tietenkin sattui samaan aikaan auto tulemaan takaa. Onneksi oli varmaan huomannut että nyt ei ihan vakaalta näytä touhuni, väisti reippaasti ja pelkästään sen takia en jäänyt alle. Henki olisi lähtenyt lähes satavarmasti jos olisi osunut, ja siinä taisi meikäläisen elämänlanka olla tähän saakka ohuimmillaan. Meinasin lähteä siis samalla kyydillä kaverini kanssa. Täytyy vaan kiittää tuota kyseistä autoilijaa että oli valppaana plus tietysti onnea etten aiheuttanut toilailuillani itselleni ja muille onnettomuutta.