Linkola oli taitava kirjoittaja. Hänen isänsä oli Helsingin yliopiston rehtori ja Pentti myös luki runsaasti, joten tämä tausta mahdollisti tason. Nuorena miehenä hän pyöräili ja vaelsi luontoa tarkkaillen läpi Suomen metsien jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä teollistumisen aikoihin, joten hän oli varmaankin parhaalla näköalapaikalla koko Suomessa havaitsemaan lajikadon ja muutokset luonnossa tuolloin. Filosofi Linkolan järkähtämättömyyttä kunnioitan. Ei kulkenut muodin eikä massan mukaan, vaan muodosti omat juttunsa joiden mukaan myös eli. Paljonkohan mukana oli myös tarkoituksellista provokaatiota, jonka Linkola havaitsi hyväksi näkyvyydelle? Merkillisesti Linkola ei välittänyt juuri mitään luontoon päästetyistä myrkyistä, koska ei havainnut niistä olleen itselleen haittaa. Joskus esimerkiksi mitattiin Linkolasta, joka söi valtavasti kalaa, Suomen korkein elohopeapitoisuus, mutta eipä se tästä välittänyt. Linkola oli tietysti mukana perustamassa vihreää puoluetta, mutta hyvin nopeasti sukset menivät ristiin, koska Linkolan jyrkät ajatukset eivät olisi ääniä haravoineet. Toisaalta Linkola syytti puoluetta keskittymisestä sosiaali asioihin. Nämä siis siitä 2017 julkaistusta kirjasta ulkomuistista. R.I.P.
kulttuuritoimitus.fi
