Veikkaisin, että aika moni suomalainen on oppinut enemmän historiaa Asterixeista kuin koulukirjoista. Kyllä minullekin joka kirjastovierailulla tarttui mukaan aina pari Asterixia ja pari Lucky Lukea.
Asterix opetti minut lukemaan. Oli kevät 1976, olin kolme ja puoli. Isä oli päivät töissä ja äiti odotti pikkusiskoani, teki kotitöitä. Kumpikaan ei ehtinyt lukea minulle tarpeeksi. Otin siis nipun Asterixeja, sulkeuduin huoneeseeni ja sanoin että ulos en tule ennen kuin osaan lukea. Enkä tullut. Iltapalapöydässä luin sitten vanhemmilleni ääneen Asterixia. Isä oli skeptinen, ajatteli että muistan ulkoa. Iski mulle Hesarin käteen että lue tuosta. Minä luin, sitten uskoivat.
Siskoni oppi lukemaan vasta neljävuotiaana. Kuulemma Juice Leskinenkin, sanataituri, luki vasta neljävuotiaana. Aika jälkeenjäänyttä, vai mitä ootte mieltä.
Tuohon aikaan oli televisiossa tietokilpailuohjelma nimeltä Tupla tai kuitti. Siinä kilpailija sai kysymyksiä ennalta valitusta aiheesta. Isäni innostui. Mulla on kolmevuotias poika, joka osaa lukea ja osaa Asterixit kannesta kanteen. Mie laitan sinut sinne ohjelmaan, pääset telkkariin! Voitetaan meille leivänpaahdin ja matka Marbellaan! Minä kieltäydyin. Ehdottomasti, en mistään hinnasta suostu telkkariin. Jos yritätte viedä niin huudan. Uskoivat lopulta. Niin meni minulta reality-julkisuus. Minusta ei tullut sitä Asterix-Eviliä, joka muistaa tismalleen minkä albumin millä sivulla sadanpäämies Claudius Sepalus tekee ensiesiintymisensä. Ja hyvä niin. Muuten vieläkin Iltis voisi soitella aina ennen vappua. Ootkos sinä se Asterix-Evil? Kerro meille simareseptisi, pääset samaan juttuun kuin Kola-Olli, Juha Mieto, Aira Samulin ja Arto Käck.
www.hs.fi
