Osanottoni Jorma Kinnusen omaisille, ja levot Äänekosken pikkujättiläiselle. Suomalaisen keihäänheiton merkittävä tekijämies on poistunut näyttämöltä.
Jorma Kinnusen olemassaolon muistan jo hämärästi varhaislapsuudestani, kun vanhempi talonväki katseli tämän urheilusuorituksia television välityksellä. Lienevätkö muistikuvat edes aitoja, hyvä kysymys, mutta koska olen nykyhetken liki 5-kymppinen, niin Jorma Kinnusen urheilusuoritukset tulivat minulle tutuksi lähinnä urheilukirjojen sivuilta ja mm. isäni urheilumuisteloista.
Yhtä kaikki, kantaisä-Kinnusen jutustelua oli mukava kuunnella teeveestä, tapahtuipa tämä studiossa tai suorituspaikan liepeillä. Jorma Kinnunen oli hirmuinen lajientusiasti, joka suhtautui rakkaaseen lajiinsa vahvalla tunteen palolla. Siellä missä heittäjät kokoontuivat, oli usein paikalla myös tuttu viiksimies. Ja toisin kuin muuan toinen suunnilleen saman aikakauden keihäsmies, Kinnunen ei tullut tunnetuksi negatiivisista sivalluksista, vaan paremminkin myötäelämisen kyvystään ja nuorempiensa kannustamisesta.
Yle kutsui Jorma Kinnusen studioon seuraamaan vuoden 1991 yleisurheilun mm-kisojen keihäsfinaalia, jonka yksi suurimmista ennakkosuosikeista oli Jorman poika Kimmo Kinnunen. Moni muistaa Jorman vahvat ja tunteikkaat reaktiot studiossa, kun Kimmon kädestä lähti yli 9-kymppinen voittoheitto. Olihan se ainutlaatuinen hetki televisioidun suomalaisyleisurheilun historiassa.