The Cranberries ei tainnut muutenkaan, ainakaan Suomessa olla erityisemmin kriitikoiden suosiossa. Mutta niinhän siinä usein käy, että ajaton "mainstream" kestää ajanhammasta paremmin kuin kriitikoiden ylistämät "kuuminta juuri nyt"-bändit. Jälkikäteen kahta ensimmäistä albumia ollaan sentään nostettu jalustalle, mutta kolmatta To the Faithful Departedia mollataan kovasti edelleen. Mainio kansikuvakin, jonka koko totuus paljastuu vasta kun kansilehden taittelee auki. Bändihan tosiaan oli kylmässä ja pimeässä metsässä kuvaussessiossa kantta varten.
Minulle se oli, ja on, ehkä kuitenkin bändin albumeista se parhaiten toimiva. Hollywood, Salvation, Forever Yellow Skies, I Just Shot John Lennon, Bosnia jne. Omalta osaltaan vaikuttaa ehkä sekin, että albumi ilmestyi pari kuukautta ennen armeijaan menoa ja on samoihin aikoihin Manicsin Everything Must Go'n kanssa niitä armeijan soundtrackeja. Taisi olla 90 minuutin C-kasetille kopsittuna siellä mukana ja lopputilaan oli tallennettu kahden ensimmäisen albumin parhaimmistoa.
Oli vielä tuon jälkeisilläkin albumeilla, etenkin Bury the Hatchetilla hetkensä, mutta bändillä taisi tulla tärkeimmät sanottavat sanuttua kolmen ensimmäisen levyn aikana.