Levot Myllykosken Pekalle täältäkin, ja osanotto läheisille.
Pekka Myllykoski tunnettiin älykkäänä ja lahjakkaana, samoin huumorintajuisena ja sanavalmiina, mutta vuosikausien ajan myös raskaasti päihdeongelmaisena miehenä. Kännitouhut olivat Pekalle myös keskeistä laulujen aiheistoa, monine sävyineen. Valitettavasti ahkera juopottelu loi varjonsa myös ammatin harjoittamiseen, eikä Pekka ollut aina paras mahdollinen työkaveri keikoilla ja studiossa. Ei Myllykoski mikään huippuluokan laulaja tai muusikko ollut, ja tiesi tämän itsekin. Sitä vastoin hän oli todella vahva tekstintekijä, ja juuri oikea tulkitsija suomenkielistä outlaw-countrya esittävälle orkesterille. Pekan ääni ja esitystapa oli tässä ympäristössä enemmän kuin kotonaan, samoin kuin miehen persoona ja ulkomuoto. Kaikessa hilpeydessään ja lopulta myös karuudessaan.
Näin Myllykosken livenä Froikkareiden ja soolokokoonpanojensa solistina monet kerrat. Jäi mukavat muistot. Useat näistä keikoista olivat hienoja vetoja, etenkin Pekalta itseltään. Myös Mustikkamaan juhannusjuhlissa 1991 olin yleisön joukossa, ja sillä kerralla mitä luultavimmin ankarammassa jurrissa kuin artisti itse. No onneksi ei tarvinnut laulaakaan.
Vuosia myöhemmin tilasin Pekan ja Maltaan Haukat esiintyjäksi viihdetapahtumaan, jota olin pienellä porukalla järjestämässä. Bändi saapui parisen tuntia myöhässä paikalle, ja kun elettiin vasta matkapuhelinmaailman sarastusta, niin oli kovasti jännät paikat, saadaanko yhtyettä lauteille ollenkaan. Lopulta Pekka ja bändi saapuivat pakuautollaan, ja pikku pahoittelujen jälkeen kamat oli roudattu soittokuntoon alle 10 minuutissa. Mitään soundcheckejä ei tarvittu, soitto vaan päälle ja bileet käyntiin. Siinä Pekan porukka osoitti ammattimaisuutensa. Mutta voi jumaliste miten se partanaamainen laulaja haisi...