Ainakin lehtitietojen mukaan Williamsilla oli vakavaa masennusta ja myös uudelleen pulpahtaneita päihdeongelmia takana. Oikea masennushan on jotain ihan muuta kuin pintajulkkisten lehdissä mainostamat "olin masentunut viikon pari, nyt otin itseäni niskasta kiinni ja näytän tissit"-masennukset.
Koomikon kirous, kuten täällä jo mainittiinkin. Syystä tai toisesta ne hauskat miehet, oikeasti hauskat, ovat usein sisimmässään erittäin epävarmoja tai masentuneita ja peittävät tämän hauskuuttamisella. Toivottavasti nyt on Robin Williamsilla rauha. Jälkeen jäi unohtumaton perintö.
“Heard joke once: Man goes to doctor. Says he's depressed. Says life seems harsh and cruel. Says he feels all alone in a threatening world where what lies ahead is vague and uncertain.
Doctor says, "Treatment is simple. Great clown Pagliacci is in town tonight. Go and see him. That should pick you up."
Man bursts into tears. Says, "But doctor...I am Pagliacci.”
(Alan Moore)
Tietääkseni Robinilla oli mm. kokaiiniongelma. Hän vitsaili taannoin, että kokaiini on liian rahan tuoma vitsaus. Aika moni rahamies on vetänyt kokkelia nassuunsa ja sitä kautta tuhonnut elämänsä.
O Captain! my Captain! our fearful trip is done,
The ship has weather’d every rack, the prize we sought is won,
The port is near, the bells I hear, the people all exulting,
While follow eyes the steady keel, the vessel grim and daring;
But O heart! heart! heart!
O the bleeding drops of red,
Where on the deck my Captain lies,
Fallen cold and dead.
Walt Whitman