Paidoista en tiedä, mutta mailoja myytiin ilmeisesti melko hyvin, kyselin tuossa jokunen aika sitten Jolyn mailaa, niin ystävällisesti ilmoitettiin, että olen jonossa tyyliin paikalla viisi. Kun lopulta tuli meikäläisen vuoro, niin mailojen hinnaksi annettiin 350€, kyselin samalla, että paljon on mailoja myyty, niin kuulemma noin toistakymmentä ja jonossa oli vielä lisää porukkaa.
Silloin Konnan aikaan kyselin kesken kauden sähköpostilla toimistolta, että olisin kiinnostunut Konnan game worn -paidasta ja että olin valmis maksamaan siitä mielestäni varsin hyvän hinnan. En ole saanut vastausta tähän päivään mennessä. Pientä eteenpäin menoa kuitenkin havaittavissa kun Jolyn mailat on sentään saatu liikkeelle.
Joo ja hotsin tärkeä ominaisuus on se miltei liiallinen sitkeys siinä piirakassa. Silloin se on oikeanlainen. Mut taitaa olla sekin kadonnutta kansanperinnettä?
Palstalainen tuttuni opasti, että mahdollisestu edesmennyt "original" hotsimummo valmisti hotsinkuoret ja lihapiirakankuoret sisälmyksineen jossain Myllymäen laella. Leipoi aamulla, josta ne pistettiin peltisäilytysastiaan, ja ne pysyivät kosteina, mistä ne nosteltiin höyryyn asiakkaiden ostaessa. Rasvaisia, höttöisiä ja liimaantuivat kääreeseen kiinni. Tämä henkilö on ollut siis Yömakkaran omistajan äiti.
Han on nykyisen yrittäjän äiti.
www.hameensanomat.fi
Ahaa! Tuossa puhutaankin valkoisesta, korkealla olevasta talosta Kankaantaustan puolella. Tulee heti yksi mieleen.Han on nykyisen yrittäjän äiti.
Yömakkara on sijainnut Turuntiellä useassakin kohtaa.
Yksi paikka oli nykyisten Berfinin ja Melodin välissä eli siinä kohtaa, missä ei tälläkään hetkellä ole taloja, vaan kulku Pelto... Eikun Matti Alangon Kadulle. Toinen paikka oli lähempänä nykyistä sijaintia, mutta vielä korttelin tai kaksi lähempänä liikenneympyrää. Naapurissa oli silloin Hämeen metallikaluste tai joku vastaava.
Löytyi kunnon tarina:
Hotsi on hämäläisen herkku
Yömakkaran perustaja Annikki Niemelä tuntee useat hämeenlinnalaiset ulkonäöltä, mutta ei nimeltä.
Sori, tämä ei ole ot, vaan liittyy olennaisesti kaikkeen.
Ahh, ei voi junantuoma* muistaa, kun tuossa lehtijutussa vähän harhaanjohtavasti vielä asiaa pyöriteltiin. TOSIN siis tuolla Turuntiellä on kuitenkin hyvin kauan aikaa sitten tuo juuri linkattu Yömakkaraan liittyvä henkilö toiminut hyvin kauan sitten.
Ei tule enää mitään. Se kioski jota muistelit oli Tiikeri- kioski. Hämeenlinnan toinen joukkue. Vahva juniorityö. Noin kymmenen vuotta sitten vielä hallin myymättömät lihikset ja muut tuotiin pukukoppikäytävälle styrox laatikoissa. Jopa muiden joukkueiden valmentajat ja huoltajat kävivät jaolle. Kerran Aravirta hehkutti, kuinka hyvä systeemi se oli, nakkia suu täynnä.
Mitä oli lounaslistalla?
Ei kun @vastaantulija kävi tulevaisuudessa, ei menneisyydessä.
Alunperinhän Tiikerikioski oli about siinä nykyisen Kerhon pukukopin paikkeilla Poltinahontielle päin.
Niin oli. Myöhemmin meidän joukkueen kuivari.
Juu, siellä ne meikäläisenkin vermeet joskus roikkuivat.
Itse: oranssina.
