Olet ehdottomasti oikeassa potentiaalisen ongelman suhteen, mutta en usko, että isompaan huoleen on syytä.
Onhan Suomessa tai Suomen kautta operoinut jo viimeistään 90-luvulta alkaen mm. semmoinen jengi, kuin Tambovskaya Bratva vaihtelevalla aktiivisuudella. Kyseessä on pietarilaislähtöinen jengi, joka kuuluu Venäjän "mafian" merkittävimpiin. Ilmeisesti ovat kuitenkin pääosin käyttäneet alihankkijoita eikä jengi itsessään ole rantautunut Suomeen pysyvämmin.
Kauttakulku lieneekin tosiaan Suomen osalta se suurin ongelma, koska järjestäytynyt rikollisuus on puhdasta markkinataloutta ja Suomen omat markkinat ovat hyvin pienet. Käsittääkseni ihmiskauppaa käydään Suomen kautta melko aktiivisesti ja tästä on jonkun verran ollut juttua myös mediassa. Ihmiskauppa on hyvin kusinen ja epäinhimillinen bisnes, joka on järjestäytyneelle rikollisuudelle huumekauppaa paljon riskittömämpää ja tuottoisampaa.
Järjestäytyneen rikollisuuden vertailu Suomen ja Ruotsin välillä on vähän harhaanjohtavaa. Ruotsi on järjestäytyneessä rikollisuudesta eräänlainen kansainvälisesti vahvasti verkottunut alueellinen keskus ja Suomi puolestaan - mahdollista kauttakulkua lukuunottamatta - pieni sivumarkkina. Esim. Norjakin on rikollisen liiketoiminnan osalta sivumarkkina, mutta - aivan kuten liiketoiminnan valkoisella puolella - Suomea suurempi talousalue.
Periaatteessahan kyse on samasta asiasta kuin laillisessakin busineksessa: kansainvälisten suuryritysten alueelliset pääkonttorit ovat Tukholmassa, ja Helsingissä on korkeintaan pelkkiä pieniä myyntiyksiköitä jollei sitten myyntikin tapahdu Tukholmasta. Tavaraa puolestaan kuljetetaan jonkin verran Suomen kautta Venäjältä Eurooppaan ja toisinpäin - sama koskee niin laillista kuin laitontakin liiketoimintaa. Markkinatalouden ja logistiikan lainalaisuudet ovat samat - oli liiketoiminta sitten laillista tai laitonta.
Siksi järjestäytynyt rikollisuus sinänsä ei "räjähdä käsiin". Sen määrä ei ole vakio, mutta ei myöskään mikään satunnaisesti ja ennakoimattomasti muuttuva suure: kyse on markkinoiden dynamiikasta. Sama vertailu voidaan ottaa järjestäytyneen rikollisuuden työllistävän vaikutuksen osalta: rikollisessa liiketoiminnassa tunnetusti on houkuttelevia mahdollisuuksia tienesteihin (suuri riski, suuret tuotto-odotukset), mutta ei työmarkkina ole silläkään puolella aitaa rajaton. Työpaikkoja on, jos on liiketoimintaa.
Siksi pelot järjestäytyneen rikollisuuden "räjähtämisestä käsiin" ovat liioiteltuja ellei sitten ole jotakin indikaatiota siitä, että joku radikaali muutos markkinatilanteessa olisi tapahtumassa.
Järjestäytynyneessä rikollisuudessa yksi merkittävä draiveri on tietysti lainsäädäntö. Jos jollekin hyödykkeelle on kysyntää, mutta se on laitonta tai vahvasti säädeltyä, sen kysynnän täyttää rikollinen tuotanto, maahantuonti ja välitys. Siksi Suomen järjestäytynyt rikollisuus oli erittäin laajaa ja brutaalia alkoholin kieltolain aikaan. Lisäksi 60-70 -luvuilla keskioluen myynnin vapauttaminen yhtäältä iski rajusti Suomen rikollisjengien markkinoihin. Mutta toisaalta Ruotsissa myyntiä ei vapautettu ja tätä suomalaiset jengit hyödynsivät: heillä oli kokemusta, osaamista ja kontakteja Ruotsiin (tuolloisen Suomesta Ruotsiin suuntautuneen massamaahanmuuton takia).
***
Tässä Puotilan tapauksessa näyttäisi muuten olevan sekä tekijällä että uhrilla kytköksiä jengeihin.
HS tietojen mukaan sekä epäillyllä tekijällä että uhrilla on rikollista taustaa ja kytköksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Poliisin mukaan kolmekymppistä uhria ammuttiin vartalon alueelle käsiaseella.
www.hs.fi