Täytyy myöntää, että melkoisen innostunut olo oli silloin, kun bändi ilmoitti, että Frusciante palaa kokoonpanoon. Frusciante on soittotaitonsa lisäksi bändille ehkäpä se tärkein jäsen. Flean ja Smithin kanssa muodostavat yhden maailman parhaan yhteen soittavan rytmitäryhmän ja lisäksi olen aina pitänyt Fruscianten stemmalauluja bändin vahvuutena.
Vaikka bändi taisi keväällä julkaistun Unlimited Love-levyn tiimoilta ilmoittaa, että levyä tehdessä on menty jammailu ja yhdessäsoitto edellä, niin nyt molempien tänä vuonna julkaistujen levyjen muutamien biisien (jotka olen kuunnellut) perusteella, kuten
@eriatarka yllä totesi, näyttämisen halu näyttää puuttuvan kokonaan bändin tekemisestä.
Bändin tietyllä tavalla heikkous läpi uran on ollut liian pitkät ja sitä kautta todella epätasaiset levykokonaisuudet. Californicationilla, By The Way:lla ja Stadiumin tuplalla kokonaisuutta pelasti vielä lukuisat hitit ja oikeasti hyvät biisit. Nyt ne näyttävät loistavan poissaolollaan. Täytyy nyt kuitenkin vielä kuunnella tarkemmin molempia tänä vuonna julkaistuja levyjä ennen lopullista mielipidettä.
Eihän bändillä sinänsä mitään todistettavaa enää ole, mutta jotenkin harmittaa, kun tietää minkälainen potentiaali uuden musan suhteen bändillä on Fruscianten paluun jälkeen.
