Red Hot Chili Peppers

  • 32 750
  • 190

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Äh! Itse putosin kärryiltä 20v sitten, mothers Milk ja BSSM iskivät kyllä ja erityisesti One Hot Minute, jota kaikki tuntuu vihaavan. Sen jälkeen on asteittain vaan omaan korvaan heikentynyt ja heikentynyt, meni liian pehmoksi ja Californicationin jälkeen en kyllä ole yhtään levyä pystynyt kuuntelemaan kokonaan kun sellaiset pökäleet kuin Zephyr Song ja Dani California saivat itseni pysymään kaukana bändistä.

Silti aina aika ajoin tulee noita omaan makuun uppoavaa kolmikkoa pyöritettyä ja toki on hienoa, että John palaa kitaroinnin pariin ja bändiin.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Äh! Itse putosin kärryiltä 20v sitten, mothers Milk ja BSSM iskivät kyllä ja erityisesti One Hot Minute, jota kaikki tuntuu vihaavan.
Täällä muuten kanssa yksi One Hot Minute - diggari. Bändin paras levy, vaikka Navarro ei ole kyllä muuten ole iskenyt sitten mihinkään suuntaan. BSSM kakkonen ja eiköhän se Mother's Milk tule hyvänä kolmosena.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ei ole poijjaat kysymys pelkästään kitaristista, ei vain soittajasta. Toki John on sellaisenakin ylivoimainen. Sitä Johnin melankolista kitarasoundia Peppersin levyillä on toki mahdoton jäljitellä. Yksi upeimpia soittajia ikinä, siinä kuuluu tunne niin paljon.

Kyse on siitä, että sielu on palannut Peppersiin. Sielu, joka säveltää biisit. Sielu, joka tekee myöhempien aikojen Peppersiin sen upean 60-lukulaisen melankolisen vivahteen. Sielu, joka laulaa stemmoja joka biisillä, välillä jopa liidiä. Sielu, joka vastaa niistä snadisti naukuvista ja helisevistä kitarasoundeista. Sielu, joka puhaltaa hengen Peppersiin.

Tervetuloa John Frusciante, taas kerran. Minulle sinä olet Red Hot Chili Peppers.

Kuunnelkaa By The Way ja vaikka Venice Queen.

Jumala on palannut.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Frusciante on ainoa oikea kitaristi bändiin, Klingerhoffer (vai mikä se oli) pelkästään jäljitteli Frusciantea.

Bändin parhaat levyt: Bloodsugarsexmagik ja Californication.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Avalanche
Huh huh, oma suosikki bändi ja tämmönen uutinen jääny huomaamatta. Kyllä nyt odotetaan sitten uutta matskua kuin joulupukkia pikkupoikana!
 

jokerit67

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Itse tykkäsin myös Klinghofferista ja uskon, että ilman häntä bändi olisi voinut hajota silloin 2009. Ei ole kitaristina Fruscianten tasoa, mutta muusikkona kova tekijä ja paremmin sopivaa korvaajaa olisi ollut vaikea löytää. Kaisaniemen keikka 2017 oli ihan mahtava ja kaverinikin, vannoutunut JF-fani, kehui silloin Klinghofferia. Olisi ollut makeeta nähdä nuo kaksi samaan aikaan lavalla (Stadium Arcadium -kiertueella JK oli loppua kohti jollain keikoilla mukana), ehkä tulevina vuosina nähdään sitäkin. Toivottavasti häntä ei nyt ihan potkittu pois, vaan edes jonkun tason oma-aloitteisuutta oli mukana.

Mutta upea uutinen kuitenkin ja "oikea" kokoonpano on taas kasassa. Toivottavasti tulevat lähitulevaisuudessa Suomeen vaikka ovatkin viime vuosina puhuneet keikkailun vähentämisestä. Eiköhän uutta levyäkin tule taas jossain vaiheessa.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Toivottavasti häntä ei nyt ihan potkittu pois, vaan edes jonkun tason oma-aloitteisuutta oli mukana.

Kyllä Klinghoffer varmaan ymmärsi nokkimisjärjestyksen. Oli ihan selvää, että jos Frusciante joskus haluaa takaisin bändiin, Klinghoffer väistää häntä. Näinhän se menee monissa muissakin bändeissä: jos se legendaarisin kokoonpano saadaan kasaan, niin stuntit väistävät kiltisti. Klinghofferille toki kiitokset, oli hyvä paikkaaja. Kaverin voisi ottaa sitten takaisin, kun John taas kyllästyy ja lähtee menemään.

Toivottavasti tulevat lähitulevaisuudessa Suomeen vaikka ovatkin viime vuosina puhuneet keikkailun vähentämisestä.

No tämä Klinghofferilla varustettu Peppershän kävi Suomessa tosi monta kertaa. Taisin nähdä sen vuoden sisään kolmesti. Mutta Fruscianten kanssa tänne ilman muuta, kiitos. Johnin näkemisestä on jo aikaa.
 

jokerit67

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kyllä Klinghoffer varmaan ymmärsi nokkimisjärjestyksen. Oli ihan selvää, että jos Frusciante joskus haluaa takaisin bändiin, Klinghoffer väistää häntä. Näinhän se menee monissa muissakin bändeissä: jos se legendaarisin kokoonpano saadaan kasaan, niin stuntit väistävät kiltisti. Klinghofferille toki kiitokset, oli hyvä paikkaaja. Kaverin voisi ottaa sitten takaisin, kun John taas kyllästyy ja lähtee menemään.
Joo näinhän se menee.

No tämä Klinghofferilla varustettu Peppershän kävi Suomessa tosi monta kertaa. Taisin nähdä sen vuoden sisään kolmesti. Mutta Fruscianten kanssa tänne ilman muuta, kiitos. Johnin näkemisestä on jo aikaa.
Itsekin kävin Ratinan, molemmat Areenan keikat ja Kaisafestin katsomassa. Mutta tuollaista olen kuullut siis esim. tuon viimeisimmän kiertueen jälkeen, että perhe-elämä houkuttelee yhä enemmän massiivisen keikkailun sijaan. Itse en ehtinyt Frusciantea livenä näkemään, joten ehdottomasti mestoilla heti kun tulevat mihinkään lähelle.
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen


Mestarin taidonnäyte. Maailman hienoin kitarasoolo, ja nuo taustavokaalit pistää ihon kananlihalle! Tervetuloa takaisin John!
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Minusta koko By The Way on yhtä Johnin mestarinnäytettä. Se on Peppersin levyistä eniten Johnin levy, ja se on yllättäen myös paras. Se on itse asiassa yksi parhaita ikinä tehtyjä levyjä. Sen ottaisin autiolle saarelle mukaani. Se on Johnin luomus lähes alusta loppuun. Siinä kuuluu nimenomaan John Frusciante. Sävellyksissä, sovituksissa, kaikessa.

John luo tunnelman ja soittaa kitaraa sillä omalla hallitsevalla tyylillään. Hän laulaa hyvin vahvasti stemmoja. Joskus hän jopa ns. ylilaulaa Anthonyn. Kaikki kunnia Anthonylle, häntä ei voisi kukaan korvata Peppers-vokalistina ja keulakuvana, mutta jopa näin taustalaulujen perusteella John on parempi laulaja. Mutta ei sillä väliä, näin se toimii juuri hyvin. En haluaisi minkään olevan toisin, vaan juuri näin. Peppers ei ole milloinkaan kuulostanut niin hyvältä kuin By The Waylla. Ja tiedoksi, että tuohon paikalle saattoi vaihtaa BloodSugarSexMagikin ennen kuin tämä levy ilmestyi.

Venice Queen - Peppersin historian hienoin biisi




Minor Thing




Dosed




Universally Speaking




By The Way




Can´t Stop
Red Hot Chili Peppers - Can't Stop (Official Music Video)

Tear
Tear

Cabron
Red Hot Chili Peppers- Cabron
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
By The Wayn kuunteleminen saa tipan linssiin. Aina.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Rhcp nähty muistaakseni 1998 tai 1999. 99 taisi tulla Californiacation ja sen jälkeen bändi lähtikin järjettömään syöksykiertoon, jonka jälkeen ovat tehneet äkkiseltään muistettuna kolme hyvää kappaletta. Paras levy on Mother Milk, ei kahta sanaa.
Kesällä 2012 vietin tovin Esplanadin puistossa ja eiköhän minun viereen, noin 30 sentin päähän tullut itse Anthony Kiedis ja kyttäili tovin minun tatuointia. Ei sanonut mitään, enkä minäkään sanonut mitään sille, pikkuveljelle kyllä soitin ja kerroin tapahtuneesta
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Rhcp nähty muistaakseni 1998 tai 1999. 99 taisi tulla Californiacation ja sen jälkeen bändi lähtikin järjettömään syöksykiertoon, jonka jälkeen ovat tehneet äkkiseltään muistettuna kolme hyvää kappaletta. Paras levy on Mother Milk, ei kahta sanaa.
Kesällä 2012 vietin tovin Esplanadin puistossa ja eiköhän minun viereen, noin 30 sentin päähän tullut itse Anthony Kiedis ja kyttäili tovin minun tatuointia. Ei sanonut mitään, enkä minäkään sanonut mitään sille, pikkuveljelle kyllä soitin ja kerroin tapahtuneesta

Todennäköisesti olet nähnyt sen 1999, silloin kävivät Suomessa. Helsingissä oli ainakin keikka, siellä olin, en muista oliko muualla. Vuonna 2001 kävivät myös Turussa. Siellä tuli nähtyä Frusciante parin metrin päästä. Vuonna 1998 eivät ole täällä käyneet. Siis jos Suomessa olet nähnyt.

Olisit nyt ottanut Kiedisiltä nimmarin perseeseen, kun noin lähelle tuli. Silloin 2012 olivat muuten Ratinassa Tampereella, mutta nähtävästi hengasivat Helsingissä ja vain käväisivät Mansessa.

Mother´s Milk on hyvä levy, muusta täysin eri mieltä.

Keikkauutisia odotellessa...
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Todennäköisesti olet nähnyt sen 1999, silloin kävivät Suomessa. Helsingissä oli ainakin keikka, siellä olin, en muista oliko muualla. Vuonna 2001 kävivät myös Turussa. Siellä tuli nähtyä Frusciante parin metrin päästä. Vuonna 1998 eivät ole täällä käyneet. Siis jos Suomessa olet nähnyt.

Olisit nyt ottanut Kiedisiltä nimmarin perseeseen, kun noin lähelle tuli. Silloin 2012 olivat muuten Ratinassa Tampereella, mutta nähtävästi hengasivat Helsingissä ja vain käväisivät Mansessa.

Mother´s Milk on hyvä levy, muusta täysin eri mieltä.

Keikkauutisia odotellessa...
Joka asiaan olit varmaankin oikeassa. Siis ainakin se, että 2012 soittivat Ratinassa ja varmaan siis tuo vuosi kun soittivat Helsingissä on myös siis totta, eli 1999.

Muustaneri mieltä.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Todennäköisesti olet nähnyt sen 1999, silloin kävivät Suomessa. Helsingissä oli ainakin keikka, siellä olin, en muista oliko muualla. Vuonna 2001 kävivät myös Turussa. Siellä tuli nähtyä Frusciante parin metrin päästä. Vuonna 1998 eivät ole täällä käyneet. Siis jos Suomessa olet nähnyt.

Kävivät Turussa alkuvuonna 2003, kun By The Way oli julkaistu edelliskesänä. 1998 bändi ei juuri keikkaillut. Tiedoksi myös @banaaninviljelijä , Dave Navarro sai keväällä -98 fudut ja Frusciante liittyi takaisin bändiin kuukauden sisällä. Muistan vielä, kun luin uutisen RHCP:n nettisivulta, asiasta ei Suomessa uutisoitu, koska bändi oli "menneen talven lumia" ja piti tuolloin matalaa profiilia, kun Frusciantella ei ollut juuri soittotuntumaa. Fruscianten ensimmäinen esiintyminen paluunsa jälkeen oli Free Tibet -hyväntekeväisyyskonsertissa, missä RHCP veti kolme biisiä:




Itse olin RHCP:n keikalla Tukholmassa elokuussa -99, paras keikka, mitä nähnyt, ja Hartwall Areenalla lokakuun lopussa, missä soittivat kahtena iltana peräkkäin. Tässä haastattelu tuolloin:



 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Mielenkiintoinen bändi. Olikohan se 91 vai 92 kun pikkusisko osti levyn, jota tyrkytti mulle. Ota, tykkäät varmasti, kuuntele. Olin epäileväinen. Se oli markkinoinut jo Nevermindia, joka oli minusta aika paska. Sellainen kuus puoli. Ja tykkäsi jostain REMistä ja UuKakkosesta. Pikkusiskomusiikista. No mie otin levyn kuitenkin kuunteluun. Se oli Blood Sugar Sex Magik.

Saatana miten hyvä levy! En kesällä 92 kuunnellut autossa mitään muuta kuin sitä. Se on mulla edelleen hyllyssä. Muita Peppers-levyjä mulla ei ole. Eikä luultavasti tule.

Otin Blood Sugarista innostuttuani haltuun vanhemmat levyt. En pitänyt. Tylsää kohkausta. Sittemmin olen tsekannut aina uuden niiltä, jos olisi samaa kipinää. Ei ole ollut. Californication pääsi lähimmäksi, siinä on muutama ihan ok biisi. Ei silti innostanut levykauppaan.

Jännä yhtye. Yksi ihan saatanan hieno albumi, ja muista en välitä pätkääkään. Ei taida samanmoista olla toista.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Lättyä pukkaa. Tällä hetkellä buukattuna on ainoastaan festivaalikeikkoja ja kaikki muu aika käytetään uusien biisien ja levyn työstöön.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Mielenkiintoinen bändi. Olikohan se 91 vai 92 kun pikkusisko osti levyn, jota tyrkytti mulle. Ota, tykkäät varmasti, kuuntele. Olin epäileväinen. Se oli markkinoinut jo Nevermindia, joka oli minusta aika paska.

Todennäköisesti alkuvuonna 1992. Nevermind alkoi myydä Suomessa kunnolla vasta tammikuussa -92, kun levy sai huomiota noustuaan Billboard-listalla ykköseksi ohi Michael Jacksonin Dangerousin. Bloodsugarsexmagik lähti samaten kunnolla nousukiitoon, kun Under The Bridge julkaistiin sinkkuna maaliskuussa -92 ja musavideo alkoi pyöriä ahkerasti MTV:llä.

Sattumalta molemmat levyt julkaistiin samana päivänä, 24.9.1991.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Todennäköisesti alkuvuonna 1992. Nevermind alkoi myydä Suomessa kunnolla vasta tammikuussa -92, kun levy sai huomiota noustuaan Billboard-listalla ykköseksi ohi Michael Jacksonin Dangerousin. Bloodsugarsexmagik lähti samaten kunnolla nousukiitoon, kun Under The Bridge julkaistiin sinkkuna maaliskuussa -92 ja musavideo alkoi pyöriä ahkerasti MTV:llä.

Sattumalta molemmat levyt julkaistiin samana päivänä, 24.9.1991.
Aika monta aika vaikutusvaltaista levyä tuli sinä vuonna. Mainittujen lisäksi ainakin se Metallican musta levy ja U2:n Achtung Baby. Ja näitä kaikkia kuuli RadioMafiasta. Täytin 18 ja sain ajokortin syksyllä 91, sen ensimmäisen autoilutalven soundtrack on mielessäni Give It Away, Enter Sandman, Mysterious Ways ja Teen Spirit. Näitä Mafia tuuttasi sinä talvena.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Aika monta aika vaikutusvaltaista levyä tuli sinä vuonna. Mainittujen lisäksi ainakin se Metallican musta levy ja U2:n Achtung Baby.

Use Your Illusionit, Michael Jacksonin Dangerous, R.E.M. Out of Time, Roxetten Joyride, Pearl Jamin Ten jne. Lisäksi muutenkin merkittävä vuosi: Internet esiteltiin, maailman ensimmäinen GSM-puhelu, Neuvostoliitto hajosi, Jugoslavian hajoamissodat alkoivat jne. Ja Suomi syöksyi lamaan.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: ace

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Use Your Illusionit, Michael Jacksonin Dangerous, R.E.M. Out of Time, Roxetten Joyride, Pearl Jamin Ten jne. Lisäksi muutenkin merkittävä vuosi: Internet esiteltiin, maailman ensimmäinen GSM-puhelu, Neuvostoliitto hajosi, Jugoslavian hajoamissodat alkoivat jne. Ja Suomi syöksyi lamaan.
Ja Evil täytti 18. Syöksyin Suomen kyydissä lamaan. Seuraavana keväänä kömmin ylös kirjoittamaan, ja parilla ällällä tulin ylioppilaaksi.

Lamahan on oikeastaan aina hyvä juttu. Kasvu ei voi jatkua ikuisesti, väkisin tulee välillä takapakkia. What goes up must come down.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Ihan ok ralli. Ei mikään maailmaa mullistava mestariteos, mutta silti Californicationin jälkeisen Pepperssien parhaimmistoa, koska tuotanto tuon albumin jälkeen on ollut suurimmaksi osaksi täyttä sontaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tätä tulen kuuntelemaan jatkossakin ihan mielelläni.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
No, mitä mieltä me ollaan uudesta levystä? Sanoisin, että mitään hittimateriaalia pullollaan levy ei ole. Parin ensimmäisen biisin jälkeen menee vähän tylsäksi jammailluksi noin viiden biisin verran. Olisi voinut vähän monipuolisemmin biisejä tehtailla, kuten esim. Californicationilla, jossa on myös niitä menevämpiä biisejä laitettu sopiva määrä ja hyviin väleihin. Sen lisäksi myös jotkut noista biiseistä ovat aivan liian pitkiä. Jopa pari minuuttia olisi voinut Poster Childistakin ottaa pois. Tuon suvantovaiheen jälkeen kuitenkin saadaan sitä Fruscianteakin paremmin esille sekä vinkuvine kitaroineen että stemmoineen. Pistetään nyt näin alkuvaiheen oma top 5 levyltä:

1. Black Summer
2. Whatchu Thinkin'
3. Bastards of Light
4. The Heavy Wing
5. Here After Ever

En nyt jaksa syvällisemmin biisi biisiltä perustella, mutta esim. The Heavy Wingissä on kaipaamiani stemmoja ja Frusciante pääsee siinä myös revittelemään, kuten muutamassa muussakin noista biisissä mies pääsee esille.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös