Jaahah, tuli tämän posi-/negaväittelyn kautta jostain sellainen ihmeellinen salamanisku, että aloin perkaamaan ensinnäkin yleisiä ilmapiirejä ja toisekseen omaa asemoitumista tässä kannattajaurani aikana. Seuraa pitkähkö kirjoitus ja varmasti muutama kysymys...
En katso mistään oikeita vuosilukuja tai muita asioita, vaan menen niillä mitkä minun päässäni tuntuu oikeilta. Korjata saa aina, KUN olen väärässä.
Muistaakseni mut on opetettu Lukon kannattajaksi ja onneksi näin, mutta kuitenkin kaikki alkoi mielestäni kaudelta 91-92 ja silloin olin katsomassa päätykatsomossa pienehkönä poikana. Lukko voitti Joensuun Kiekko-Pojat 3-0 ja Grönvall taisi tehdä yhden yläpesään. Seuraavina vuosina kerkesi fanitus jo pidemmälle ja Myllyksen paidankin sain joululahjaksi. Pihapelejä ja kaukalopalloa pelatessa aina mahdollisimman teatraalinen torjunta. Istuin muistaakseni nykyisen seisomakatsomon päädyssä useimmiten, mielestäni kaikki oli hienosti omasta ja muidenkin mielestä. Se oli eka kova järkytys, kun mestaruutta ei tullutkaan.
Seurasi "Rousson-kaudet" ja silloin olin taas aivan varma, että mestaruus tulee. Meininki oli hallilla muistaakseni ihan ok, mutta paljon oli mielestäni pelejä kun oli todella vähän katsojia nykyiseenkin verrattuna. Kannatus oli sitä yksittäisten huutelua ja rytmikästä taputusta. Silloin taisi koko halli lähteä näihin paremmin mukaan. Hirveä järkytys ne Tepsisarjat ja jotenkin siinä alistui ja masentui kannattamisen suhteen tuleviksi kausiksi. Hienoja ja ihmeellisiä nimiä tuli ja toivoi, että ne pelaajat olisi yhtä hienoja kuin niiden nimet. Tambijevs oli suurinpiirtein ainoa onnistunut. Tuli Tihonovin kaudet ja pelitapa oli ihan jotain muuta. Sen ajan peliin tosi kova intensiteetti ja kunnianpalautus. Tinke Peltomaa oli henkilöitymä. Silloin oltiin siinä puisessa päätyseisomakatsomossa ja meininki oli tosi kova, lieneekö ollut purkautumista niistä muutamasta masentavasta kaudesta. Porukka hoilasi ja taputti ja melskasi jo tyyliin 10 minuuttia ennen pelin alkua. Oli itselläkin vahva olo.
Pudottiin kumminkin ja sen aikaisesta kannattajatoiminnasta jäi parhaiten mieleen hävityn playoffpelin Jokereita vastaan, kun jäälle taidettiin heittää niin hiekkakindereitä, kaljatuoppeja kuin tikkojakin. Tässä kohtaa on sellainen henkilökohtainen vääristymä, joka johtuu ajankulun subjektiivisesta kokemisesta. Silloin tuntui vaikka hopeakaudesta olleen ihan hirveän pitkä aika ja jostain videokaseteilta todettuna aina toivoi, että olisi saanut olla siellä jossain mukana. Tästä hetkestä taaksepäin se noin 12-13 ollaan Uraman/Riston aikakaudella. Vaikka silloin ajatteli, että vuosi 2000 ja ollaan jotain "tulevaisuuden ihmisiä", niin meininki ei lopulta ollut niin paljoa eri kuin vaikka -88, siis niinkuin ylilyöntien puolesta. Fasiliteettien muutos oli varmaan dramaattisempi tekijä -88 vs. -00 kuin -00 vs. -12. Toisaalta vaikka seisomakatsomo on siirretty oikeaan paikkaansa, niin muutos -12 vs. -24 lienee kaikkein vähiten dramaattinen. No mene ja tiedä. Ihmisetkin on muuttuneet ja sen kyllä huomaa katsomossa. Jännä juttu, että en kerinnyt ikinä käymään siinä seisoman vanerisessa kaljakatsomossa. Muistan vaan sen, että oli ihan helvetin ahdasta aina ja jossain Tepsipelissä jollain juopuneelle turkulaiselle huudeltiin kyrpänokkaa siitä parin metrin päästä kun ei ollut ihmisiksi sitten yhtään.
Ikan kausista en niin muista. Itse olin jo aiemmilla kausilla ollut Kiekkopesässä, mutta en niistä keskusteluista juuri muista. Olettaisin että aika negapiiri oli silloin ja ihan syystäkin varmaan. En muista yhtään missä olisin hallilla näitä tiiraillut, varmaan sieltä puisesta seisomakatsomosta?
No ohitan tämän vaiheen vähän ja siirryn Tukka-Jukan eraan. Silloin katsomokulttuuri koki mielestäni renessanssin Tihon ja kaseteilta näkemääni vuoteen -88. HIFK-sarja edelleen muistoissani, joukkomyllyt ja purkka-Pena. Siihen aikaan muistaakseni itsellä oli tapana ottaa peliin kolme pulloa messiin, yhden piilotin maastoon futiskentän puolelle, toisen kallioiden ja kolmannen otin rehellisesti mukaan. Joskus se kolpattiin pois ja joskus ei, mutta jos löytyi niin sen sai takas siitä pienestä kioskista lähtiessä. Noin niihin aikoihin oli tapana myös jemmata pottu sinne seisomakatsomon rakenteiden alle. Olen nyt myöhemmin miettinyt, että miksi sinne piti jemmata yhtään mitään, jos kerran sisälle on sen jo saanut?
Sivumainintana Pentti Matikainen on hieno mies. Porukat ja itsekin kerran tai pari sorruin kilauttamaan ja aina Pena vastasi ja jossei vastannut, niin soitti takaisin. Mahtava ja rehellinen lätkäjätkä ja kaikesta huolimatta oli munaa onnitella voitosta. Pelkkää hyvää Penalle.
Sekasorron kaudet seurasi, muistan joko soittaneeni tai laittaneeni viestiä Laihon Jarille. En ole siitä erityisen ylpeä. Ei vaan jaksanut sitä, että taas mennään alas alas alas. Mistähän silloin katsoin pelejä? Muistan vaan sen kun pääty oli vielä auki ja pressulla peitetty ja sen, että viinaa sai helposti vieläkin sisään. En muista tarkemmin, mutta muistini mukaan yleinen mielipide sen ajan Lukosta oli palstalla ja hallilla hyvin kielteinen. Itse mukaanlukien.
Toivolan mitäänsanomattomat kaudet. Joo tapeltiin ja Straka. Ei mitään toivoa mitalipeleistä ja hyvin masentavaa aikaa. Olikohan tätä aikaa, kun mentiin seisomalipulla ja sitten Penaltin yläkertaan "Business clubiin"? Sisään 5 euroo ja hallin melkein parhaat paikat ja oma baarimikko. Olen varmaan toivonut kenkää ja ollut hyvinkin negatiivinen. En saa päähän, mistä olen hallilla pelejä katsonut. Oliko silloin vielä päädyssä seisomakatsomo?
Ralen eka kausi sitä samaa kuraa. Sitten läksi ja muistan monet pelit katsoneeni "perhekatsomosta", kun poikakin siinä kohtaa ja kaikkea muuta. Sitten taas hypähdys ja oltiinkin ihan kuninkaita hetken aikaa. Mutta kuitenkin lopulta melko kamala pettymys, joka sai liikennemerkin murjomisen lisäksi todella toivottoman olon. Kuinka vihasinkaan ja vihaan Tepsiä. Mä en edes muista, missä seisomakatsomo silloin oli vai oliko sitä ollenkaan. Mistä katsoin pelejä tuolloin? Päädystä varmaan kun muistan Petruzalekin potkukelkkatuuletukset ja muut, mut oliko se katsomo mimmoinen silloin?
Riston kaudet. Noh silloin saatiin seisomakatsomo sinne matalalle puolelle ja alkoi Boikkattem nousu. Muistan kuinka vaikea kausi oli taas ja paskaa tais täälläkin lentää. Itse jaksoi kai aina toivoa kun oli tanskalaiset, mutta paradoksaalisesti homma nytkähti eteenpäin heidän lähdettyään. Ratkaisevan jokerimatsin olin alkuun pääkatsomon ehkä B jotain alla, mutta tilanteen hoksattuani viimein menin sinne "valeseisomakatsomoon". Ja kuinka hienoa se olikaan, yhteenkuuluvuuden tunne, joka kiiri hallin joka kolkkaan.
Riston kaudet noin muuten voi kiteyttää niin, että yhteisö tuli yhteen. Peli ei aina ollut ns. priimaa, mutta vastaavaa valitusvirttä ei Jatkoajan palstallakaa muistaakseni nähty. Riitti kun tapeltiin voitosta uskottavasti ihan ketä vaan vastaan. Ja tapeltiinkin. Seisomakatsomo eli kulta-aikaa, kun väärässä päädyssä oltiin. Silloin RB oli mielestäni vahvimmillaan, ei pelkästään uskon takia vaan siellä oli oikeita henkilöitä oikeissa paikoissa. Eikä minään kritisointina nykyistä kohtaan, mutta sanoisin että yhteenkuuluvuuden tunteen luominen oli silloin paremmalla tasolla. Musertavat tappiot Tapparalle veti niin syvään kyykkyyn, ettei jaksanut odottaa yhtään mitään.
Kunnes tuli Vuoren kausi kun ymmärsi, että sekin vähä oli liikaa. Silloinkin taisin vaatia jotain muutosta ja viimein se tuli Pekan muodossa. Paljon puhuttelevaa on se, kun Pekka ekan kauden semikatastroofin jälkeen penäsi uskoa ja tukea raumalaiselta kannattajayhteisöltä. Ettei aina vaivuttaisi negatiivisen puolelle (vaikka sitten hävittäisiin playoffeissa ässille).
Tässä on ollut sittemmin Tomia ja Markoa. Kaikki tietää mitä sitä ennen tapahtui. Jotenkin mä uskon, että menneisyyteen peilaten mestaruus tuli mahdollisimman huonoon saumaan koronan takia. Ensinnäkin kaikki tämä tuli kuitenkin kaikki menneisyys huomioiden verrattaen äkkiä. Toisekseen kannattajatoiminnan suhteen tuo katkos tapahtui mahdollisimman huonoon aikaan, jos nyt hyvää edes oli. Joka tapauksessa mestaruus on luonut sellaisen vääristymän, missä todellisuus näyttäytyy aina huonommalta.
Nykyisyys on taas sitä, mistä kaikkien on helppo valittaa vaikka johdettaisiin sarjaa tammikuussa. Kyllä vaatii mielikuvitusta, miten asiat voisi olla kovin huonosti
www.jatkoaika.com