Ensi kaudella prinsiipit joukkueen kokoamisessa tulisi olla selvät:
1. Ykkössentteri
2. Ykkösmaalivahti
3. Isojen minuuttien yleispuolustaja
4. Fyysinen, maalintekoon kykenevä laitahyökkääjä
5. Muut
En oikein pidä siitä, että ilmeisesti sekä Tare että Stenqvist jatkavat. Varsinkin Tarelle olisin antanut monoa, minulla ei ole luottoa siihen että Tare pystyy pelaamaan top 4 -minuutteja Lämsän ensi kauden mestaruutta tavoittelevassa joukkueessa. Stenqvistin jatko on hyvä juttu, mutta ennemmin olisin pitänyt ainoastaan Almarin, Stenqvistin ja Ervastin. Jos Tare ei jatkaisi, voisi Brookille tarjota jatkon.
Vielä vähemmän pidän siitä, että veljekset jatkavat. Ei mitään järkeä suhteessa palkkakustannuksiin. Lebekin jatkaa, joten huippuluokan ykkösmaalivahti on löydettävä eteen.
Katsotaan nyt kuitenkin realiteettien pohjalta, pari puoliutopistista toivetta kokoonpanoon ujuttaen. Heidät voi toki korvata jollain saman profiilin ja tyylin pelaajalla.
1. hyökkäysketju
Jandric-Miro Aaltonen-Repo
Miro Aaltonen. Rahahanat auki ja miehelle se mitä hän pyytää, nyt ei enää pihistellä ykkössentterin kanssa. Ensi kaudelle haetaan kovaa kärkeä ja laatua joukkueeseen kaiken maailman muniinpuhaltelijoiden kustannuksella. Aaltonen pyörittää ylivoimaa ja johtaa joukkueen hyökkäystä. Tällä kaudella melko vaisu kausi Klotenissa suhteessa omaan tasoonsa ja ikää 30 vuotta, joten ehkä paluu Suomeen voisi olla jossain määrin realistinen, ainakin kun palkkaus on kunnossa. Ja unohdetaan ne höpinät siitä, että pelaaja on menossa jonnekin. Aaltosen sijasta käy myös joku muu vastaavan mittaluokan pelaaja, joka ei jätä mitään epäilyksiä siitä, onko kyseessä huipputason ykkössentteri. Repo ja Jandric sopivat roolitukseltaan hyvin täydentämään ykkösketjun.
2. hyökkäysketju
Oksanen-Morand-Hakulinen
Morand osoitti, että hän pystyy olemaan menestyvät joukkueen kärkisenttereitä. Morandille tuodaan laidoille paluumuuttaja Hakulinen, sekä isokokoinen maalintekijä Ahti Oksanen, joka ei todellakaan aristele maalille menemistä. Hieman alavireinen kausi häneltäkin Oskarshamnissa, sopii täydellisesti Lämsän kiekkoon ja tuo sitä kauan kaivattua kokoa ja näköä hyökkäykseen tehojen lisäksi. Morand kiitää keskellä, Ahti möyrii ja Hakulinen tarjoilee syöttöjä. Siinä on hyökkäyskuusikko, jolla tehdään tulosta ylivoimalla ja tasakentällisin.
3. hyökkäysketju
Krannila-Westerholm-Westerholm
Tästä ei varmaan tarvitse paljon sanoa. Krannila on hyvä poika ja hänellä on kaikki mahdollisuudet takoa 40 pistettä Liigassa. Westerholmit jatkavat, joten pakkohan heille sitten on kolmoskentän rooli antaa. Pelaavat ihan hyvin nollanollaa ja edistyneet tilastot tykkäävät. Ehkä Krannilan kanssa ensi kaudella tulisi tulostakin. Ylivoima-aikaa ja isoa pelintekijän roolia Krannilalle kakkosylivoimassa. Voi tuurata sentterinä.
4. Hyökkäysketju
Hämäläinen/Ikonen/X-Kainulainen-Ylitalo
Nyman
Jos huhut Nymanin jatkosta ovat totta, niin hänen paikkansa on sitten löydyttävä lähtökohtaisesti korkeintaan nelosen laidasta. Kainulainen jatkaa myös, eiköhän Ylitalokin, jolle tekisin ilomielin itsekin jatkot. Nymanin päästäisin itse ehdottomasti pois, mutta mikäli Nyman jatkaa, kallis neloskentän pelaaja Ikonen täytyy päästää pois. Ei Nymanille löydy joukkueesta järkevää roolia.
Näiden lisäksi vielä yksi +1 pelaaja, esimerkiksi joku nälkäinen ja hyvin luisteleva ECHL-kanukki haastamaan pelipaikasta, joka tuo kilpailua ja leveyttä. Mikäli Nyman jatkaa, ehkä hänet täytyy sitten laittaa tähän rooliin. Ennemmin siis ottaisin hänen tilalleen uuden hankinnan tuohon lähtökohtaiseen syvyyspelaajan rooliin.
1. pari
Tare-Sund
Tony Sund on ihana pelaaja. Syö niin isot minuutit kuin vain tarve on, pelaa virheettömästi molempiin suuntiin. Todellinen ykköspakki, jollaista menestyvä joukkue tarvitsee. Stenqvist sopii hyvin yv-pakiksi, mutta joukkueen selkärangaksi vaaditaan sellainen pelaaja kuin Sund on. Tarelle en tosiaankaan tarjoaisi jatkoa, mutta mikäli siis hänkin jatkaa, niin tuossa on se rooli sitten johon pitää pystyä. Sund tai vastaavan luokan yleispakki tarjoaa niin hyvän paikan menestyä kuin mahdollista. Tare voi keskittyä vahvuuksiinsa, kun vieressä on järkähtämätön huippupakki. Sundin saaminen on varmasti lähes utopiaa, mutta vastaava kaveri Taren rinnalle tarvitaan.
2. pari
Almari-Stenqvist
Almari pelaa ensi kaudella itsensä EHT-kaukaloihin. Jatkuvasti kehittyvä yleispuolustaja, joka nostaa profiiliaan kausi kaudelta. Hyvä pari Stenqvistille, joka jatkaessaan pelaa ykkösylivoimaa ja totta kai isohkoja minuutteja myös tasakentällisin.
3. pari
Lauridsen-Ervasti/Viitasalo
Kolmospariin tuodaan nuorien kiekollisten pakkien rinnalle sitten se isäntä, joka syö kiekkoa kuin leipää Almarin tapaan. Jakaa alivoiman isoimman kuorman Sundin ja Almarin kanssa. Koodinimi Lauridsen on tällainen pelaaja. Iso puolustaja, johon voi luottaa omassa päässä. Ei mitään kalamiehiä enää rosteriin, vaan haetaan sitä laatua, jotta voidaan oikeasti puhua niistä huippusijoista. Ervasti ja Viitasalo kamppailevat sitten tuosta viimeisestä paikasta.
Kun puolustetaan voittoa, Sund, Almari ja Lauridsen kantavat päävastuun. Jos tarvitaan maali, niin Stenqvist ja Tare hakemaan ratkaisua. Sundin ja Almarin peliajan voi huoletta painaa 20-25 minuuttiin, siihen sitten oman pään isäntää ja hyökkäyspään spesialisteja säestämään tarpeen mukaan. Pareja voi myös sekoittaa totta kai sen mukaan mitä peli vaatii. Palaset on riittävät.
Maalivahdit
Raanta/X
Ruusu/Lebe
Salonen
Jos Raanta tulee, Leben varaan ei voida laskea. Tarvitaan joku maalivahti, johon voidaan luottaa isohkoja pelimääriä kun Raanta on loukkaantuneena tai tarvitsee huilia. Ruusu on näyttönsä tällä kaudella antanut, olisi todella hyvä ja realistinen tandem Raannalle. Raanta on totta kai itseoikeutettu ykkönen, eikä kalpene edes Rubinille. Leben sopimus siinä tapauksessa silppuriin, riskit on muuten liian suuret. Jos Raanta ei tule, niin joku toinen ehdoton huippuvahti maaliin. Ei arpoja. Jos tämä ykkösvahti on luotettavampi kuin Raanta, Lebe voi pelata kakkosena. Salonen taustalla.
1. ylivoima
KAUVOSAARI ULOS! Ja uusi hyökkäyskoutsi sisään. Sitten:
Repo-Oksanen-Morand-Aaltonen-Stenqvist
Tiedättekö pojat mitä? Tällä viisikolla ja uusitulla valmennuksella tehdään ylivoimalla tulosta, eikä piiperretä. Reilusti minuutteja ykkösylivoimalle NHL-tyyliin, Aaltonen ja Morand siiville, Stenqvist viivaan ja fyysiset maalintekijät pelaavat luonnollisesti neliön keskellä ja maalin edessä. Ei enää Nymania neliön keskelle. Sormi revassa ihmettely loppuu, kiekko tuodaan alueelle vauhtierolla Aaltosen ja/tai Morandin toimesta, sitten kuviot kuntoon. Maaleja tulee liukuhihnalta, ja vastustajan alivoima tutisee pelosta.
2. ylivoima
Krannila-Jandric-Hakulinen-Po. Westerholm-Tare
Eikös tämäkin näytä ihan hyvältä? Krannila ja Hakulinen siiville, Jandric ja Ponthus keskelle ja maalille. Roolitus on kunnossa, Jandric ja Ponthus ovat vahvoja maalilla, lisäksi Ponthuksella on ihan hyvä kuti, jota voidaan hyödyntää neliön keskellä. Tällä kaudella Jandricin rooli ylivoimalla oli väärä, ei hänen kuulu pelata siivellä. Hakulinen ja Krannila ovat hyviä jakamaan kiekkoa, Tare pommittaa viivasta ja ahnaat ulkkarit rouhivat maalilla. Jandric ja Krannila kykenevät tuomaan kiekon vauhdilla alueelle. Unohdetaan se siirtokiekko ja siniviivalla seisoskelu, kun tullaan alueelle. Ei se niin vaikeaa ole, katsos.
Alivoimalle löytyy vaihtoehtoja, hyökkääjistä oikeastaan kaikki muut kuin Morand ja Aaltonen voivat pelata alivoimaa. Oksanen ja Hakulinen uusista hyökkääjistä ovat vahvoja alivoimahyökkääjiä. Puolustajista Almari, Sund ja Lauridsen pelaavat isoimmat minuutit, Tare ja muut sitten täydentävät. Eepi saa jatkaa.
Tällaisella kokoonpanolla on aito mahdollisuus pelata mestaruudesta ja niistä sijoista 1-4, selityksiä ei kaivata. Lämsälle vuosi aikaa ja sitten koutsi luokkaa Tapola/Jalonen sisään, ellei tulos ole Lämsän johdolla huippuluokkaa.
www.eliteprospects.com