Joukkuepeli on joukkuepeli
Nico Aaltosen liigakokemus on kaikesta huolimatta melko vaatimaton. Itse asiassa kaveri ei ole missään vaiheessa vakiinnuttanut paikkaansa liigassa. Aaltosessa on potentiaalia hyväksi liigapelaajaksi mutta maajoukkueeseen asti ei rahkeet taida riittää.
On totta, että Mustonen teki muutaman pisteen Kivimäkeä enemmän Mestiksessä. Tomi oli aikanaan suuri lupaus mutta syystä tai toisesta läpimurtoa ei koskaan tullut. Enää sitä tuskin tuleekaan.
Nico Aaltonen pelaa vielä myös Suomen miesten maajoukkueessa, jos loukkaantumiset eivät sotke uraa. Voit palata tähän ennustukseen myöhemmin.
Olen jo pitkään miettinyt kannattaako tilastotuulimyllyjä vastaan alkaa taistella. Enkä aloita nytkään, koska tuulimyllyjä on liikaa. Muistakaan nyt pojat edes se, että jääkiekko on joukkuepeli. Niihin tilastoihin vaikuttaa todella paljon kenen kanssa on saanut niitä omia tilastojaan tehdä. On jokseenkin levottomuutta herättävän hölmöä kytätä eri kausina eri pelaajien kanssa tehtyjä tilastoja suoraan keskenään. Niillä on yhtymäkohtia niin vähän, että minua hävettäisi tehdä suoria pistevertailuja.
Voi vaikka kysellä pelaisitko mielummin Sami Kapasen ja Adam Hallin kanssa kuin viime kauden Sportin Kiviniemen ja Suonpään kanssa? Vaikka ei sinänsä, Kiviniemestäkin voi tulla vielä pelimies. En muuten ota sitten kantaa siihen, kummat ovat mukavampia heppuja.
Jos jotain antiteesin tapaista kaipaa, niin ovathan ne vähän suuntaa antavia. Todennäköisesti aina kaikkien kanssa erinomaiset pisteet tehnyt pelaaja tekee todennäköisesti hyvät pisteet. Jos ei ole loukkaantunut, on tehnyt töitä peruskuntokaudella ja soveltuu uuteen ympäristöön. Ainakin suuremmalla todennäköisyydellä kuin nouseva pelaaja, joka ei ole vielä uransa huipulla tai saanut tilaisuutta.
Sitten synteesinä. Siitä huolimatta Suomeen on rahdattu niin paljon epäonnistuneita tilastolupauksia, että luulisi jo jääkiekon joukkuepelin luonteen tulevan esiin ihan niitä samoja tilastoja katsomalla. Joukkue pitää rakentaa pelaaja pelaajalta, olisi jopa kiva, jos he osaisivat tehdä yhdessä asioita jäällä. Sitä voisi kutsua jopa pelaamiseksi. Edelleen potentiaaliero vaikkapa AHL:ään jämähtäneen pistelingon ja nousevan nuoren jääkiekkoilijan välillä on huikea.
Rahajutut elävät täällä ihan omaa, täysin todellisuudesta vieraantunutta elämää. Raumalaisen kiekkoilun tuki ei ole edustusjoukkueen käsikassara. Eikä siitä tule sellaista, koska se ei ole sen tehtävä. Hyvästä taustasta on tietysti etua, hienoa, että Raumalla on tehty maailmanmittakaavassa kokoon suhteutettuna erinomaista taustatyötä resurssien hankinnassa. Sen takia Raumalla voi mm. harrastaa kohtuuhintaisesti juniorina jääkiekkoa ja siinä liikutetaan suurta joukkoa raumalaisia nuoria. Hyvä niin. Kilpaurheilu on oma lajinsa ja sen pitäisi tulla mieluiten pitkälle kokonaan itsenäisesti toimeen. Ehkä se jonain päivänä tuleekin.
Ai niin. Olen erittäin tyytyväinen Tikkasen, Keräsen ja Nurmen sopimuksiin. Hienoja taitavia pelaajia kaikki. Saapa nähdä tuleeko heistä tähtiä. Tuskin kaikista kolmesta, vaikka kaikilla on siihen edellytykset. Tältä istumalta olisi helppo veikata Nurmea, mutta Keräsen esimerkiksi junnupeleissä nähneet eivät häntä unohda.
Mutta eipä tuo jengi kyllä paperilla kummoiselta näytä. Ei siitä paljon kannata kinata. Pojat ovat kuitenkin lihaa ja verta, eivät paperia. Runko on hyvä. Pari jo Raumalla olevaa miestä täydentäisi sitä kiistatta erinomaisen hyvin.
Jos ensi kaudella puolustus ei olisi käytännössä melkein kokonaan rikki pari kuukautta ja toipumiskunnossa lopun aikaa, olisin hyvin hyvin iloinen. Uskon jo nyt, että puolustuspeli on parempaa. Etukäteen viime kauden puolustus näytti erittäin hyvältä. Kun se muuten oli ehjä, niin tilastotkin olivat ihan kivan näköisiä.
Todennäköisyys että mestaruus tulee ensi kaudellakaan on yhä pieni, joten kannattaa hätäisempien avata uusi ketju kaudelle 2010-11. Josko silloin ... tulisi vähemmän pettymyksiä.