Olisko tässä käynyt seuraavasti;
Lukon valmennuksella on ollut viime keväästä lähtien selkeä visio siitä, miten tullaan pärjäämään liigassa erittäin hyvin ja pääsemään vähintään neljän joukkoon. Suunnitelma on ollut seuraavanlainen:
Aloittaa jäätreenit muita aiemmin ja pelaa kauteen valmistavia täysmittaisia harjoitusotteluita selkeästi, noin 1,5 kertaa muita enemmän. Tämä takaa sen, että Lukon peli on muihin nähden selkeästi muita paremmassa kuosissa syksyllä. Näin saadaan yleisön tuki ja tärkeitä pisteitä ajatellen vuodenvaihteen jälkeistä aikaa. Marraskuun puolivälin aikaan, tai viimestään marraskuun loppupuolelta jouluun on ollut tarkoitus vetää kovaa fyysistä treeniä, joka palvelee play-off pelien aikaa. Tässä voidaan pelejä hävitäkin, koska maaliskuussa ollaan taas kovassa tikissä ja luotetaan oman kuntopohjan ja taitotason avulla hoidettavan tarvittavat pelit niin, että päästään semifinaalivaiheeseen. Olympiatauko antaa vielä viime mahdollisuuden hioa kuntohuippu huhtikuun puoliväliin.
Käy kuitenkin niin, että valitulla taktiikalla Lukko puhaltaa voitosta voittoon ja pyyhkii vastustajilla pöytää ilta toisensa jälkeen. Valmennus alkaa paistatella päivää hyvien tuloksien mukana, mutta toisaalta ei haluakkaan enää alkaa treenauttamaan nippua marraskuussa, koska ollaan voittoputkessa, jollaista ei olla ennemmin nähty. Valmennus leijuu ajatuksessa, että joukkue on niin kova, ettei treeniä tarvitsekkaan muuttaa suunnitelman mukaan, vaan edetään ns. mukavuusalueelle niin joukkueen kuin valmennuksen kanssa. Unohdetaan hyvät suunnitelmat ja nautitaan tuloksista.
Sit tulee huhtikuu ja vastaan poikki kauden ailahtelevasti pelannut TPS, jota valmennetaan jonkun helevetin Helsingissä ja Jenkeissäkin peliurallaan käyneen hanttaapulin toimesta. Ei niille voi hävitä, ei tällä joukkueella ja tällä pelitavalla, joka on lyönyt kaikki ennätykset runkosarjassa. SM-liigan paras joukkue kautta historian, ajattelee valmennus. Soppa on valmis.
Uraman lääkkeet syötiin tossa mainitsemassani marras-joulukuussa, jossa hän vaihtoi suunnitelmaansa, toisin sanoen ei vetänytkään sunnitelmansa mukaan, vaan siirtyi mukavuusalueelle vain katseella seuraten valmentamansa joukkueen voittokulkua. Lukon heikko play-off menestys menee valitettavasti täysin Rauli Uraman piikkiin, joukkue olisi oikein valmennettuna menestynyt erittäin hyvin kuluvana kautena. Patafanin näkökulmasta voin vain sanoa:Keep up Good Work Rale.