On tosi vaikea ymmärtää Tepsin johtamista isossa kuvassa. Väittäisin, että yksi perustavanlaatuinen ongelma on se, että urheilupuoli vastaa suoraan hallitukselle ja kaikesta päätellen tavoitteet tällä saralla liittyvät ainoastaan urheilulliseen menestykseen ja urheilijoiden kehitykseen. Liiketoiminnasta ei tarvitse välittää hitusen vertaa muuten kuin sen osalta, että menot pidetään suurin piirtein sovitulla tasolla.
Toisella puolella organisaatiota sitten toimitusjohtajan johdolla toimisto yrittää epätoivoisesti myydä viihdetuotetta, jonka ydinsisältöön sillä ei ole minkäänlaista sanavaltaa. Mahtaa olla upea asetelma lähteä myymään tulevaa kautta yhteistyökumppaneille, kun joukkueen ylivoimaisesti suurin yksittäinen myyntivaltti onnistutaan möhlimään kilpakumppanin riveihin ja heti sen perään kerrotaan urheilupuolen suulla käytännössä, että jatkossakin joukkue tulee keskittymään virheiden välttelemiseen ja umpipuuduttavaan pelitapaan. Siis mitä helvettiä? Tässä on vähän sama tilanne kuin jos Ruisrockin artistikiinnityksistä vastaava kertoilisi julkisuudessa, että tavoitellaan artistien kanssa sellaista virheitä välttelevää, virkamiesmäistä, hyvin vähän tunteita tarjoavaa elämystä ensi kesänä. Ja samanaikaisesti myynnistä ja kokonaistuloksesta vastaava toimitusjohtaja joutuisi vain kohauttelemaan olkapäitään, että ”ei tälle nyt oikein mitään mahda, kun toi artistipuoli ja viihdetuote ei niinku kuulu lainkaan mulle. Mutta meiltä saa kyllä hyviä hodareita, niihin panostetaan ensi kesänä tosi paljon.”