Maple Leaf kirjoitti:
Intohimoisimmin islamia pelkäävät ihmiset ovatkin käsittääkseni keskimäärin sellaisia, joilla ei ole ystävä- tai tuttavapiirissään ainuttakaan muslimia. Jo yhdenkin sellaisen tunteminen henkilökohtaisesti riittää yleensä hälventämään pahimpia ennakkoluuloja ja -pelkoja.
Yksilöt ovat tosiaan yksilöitä ja kollektiivit kollektiiveja. Yksilön oman käytöksen tulee ratkaista, miten häneen on suhtauduttava yhteisöllisessä mielessä, ei minkään kategorisen ennakkoluulon. Taitaa kuitenkin olla vain hurskas toive, mutta mikäänhän ei estä toivomasta.
Itse olen keskustellut ja tavannut lähinnä afrikkalaisia ja bangladeshilaisia muslimeita ammattillisessa merkityksessä, ja ainakaan jälkimmäisistä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Tosin otanta voi olla vääristynyt.
Kuten jo moneen kertaan todettua, Ranskassa ilmenneet mellakat eivät ole yksi yhteen islamilaisen terrorismin ja islamistisen ideologian (joka muistuttaa olennaisilta osiltaan fasismia) kanssa.
Sosiaaliset tekijät ovat toki taustalla, joista ei voida vähemmäisimpänä pitää ranskalaisen yhteiskunnan varsin suurta kaksinaismoralismin (ei siis välttämättä kaksimielisyyden, kuten
Vlad taisi aiemmin ketjussa kirjoittaa) astetta. Historian painolasti on myös suuri (erityisesti Algeria, mutta myös muut Maghrebin alueen siirtomaat), mikä on ollut omiaan tekemään Ranskasta hieman erityistapausta.
On myös huomattava, että Ranskassa on sekä äärivasemmistolla että äärioikeistolla niin paljon kannatusta. Kertonee omalla tavallaan Ranskan yhteiskunnan ongelmista, jotka eivät kaikilta osin ole sosiaalisia, vaan ehkäpä ranskalaiten omaksuman "hyväksyttävän" kulttuurin sivutuotteita. Ranskassa näyttää olevan sallittua sellaiset asiat (poliittisessa viitekehyksessä), jotka eivät sitä muualla olisi.