Jo se, että osalla on vaikeuksia edes myöntää sitä, että näillä käsittelyssä olevilla asioilla on tekemistä erilaisten valta-asemien ja -asetelmien kanssa, on vähintäänkin aika mielenkiintoista. Mikä muu kuin Lindemannin asema saa ihmiset ajattelemaan, että tarinat ovat keksittyjä? Jos Till olisi tavallinen suomalainen mies, jonka puolesta venäläinen nainen etsii seuraa hyvin nuorista hyvännäköisistä tytöistä somessa, väitättekö ihan rehellisesti, ettette pitäisi toimintaa ällöttävänä ja epäilyttävänä? Edes vähän? Valta-asetelmia on elämässä ihan joka paikassa. Niitä on perhe-elämässä, työpaikoilla ja muualla, missä virallisesti niitä ei pitäisi olla. Mutta oikeassa elämässä niitä kuitenkin on.
Aina, kun tulee mikä tahansa julkkiskohu, yleensä ensimmäinen reaktio on joko täydellinen epäusko, julkinen lynkkaus suoralta kädeltä tai sitten epämääräinen "enpä ole yllättynyt". Ja viimeisin viittaa siihen, että henkilössä on joku sellainen osin tiedostamatonkin piirre, jolle saattoi löytyä nyt selitys. Hyvin harvalla, jos kellään ulkopuolisella, on mitään tietoa siitä, mitä on oikeasti tapahtunut, mutta yleensä aina jos kysymyksessä on julkisuudesta tuttu henkilö, vaaditaan suuren yleisön silmissä suurempaa näyttöä kuin jos kysymyksessä olisi joku randomkansalainen. Mihin muuhun tällainen asetelma voisi perustua kuin siihen, että julkkis on omalla lahjakkuudellaan tai jollain muulla meriitillä noussut sellaiseen asemaan, eli saanut sitä kautta valtaa ihmisten mielissä, että se vaikuttaa ihmisten käsityksiin siitä, minkälainen ihminen hän on salamavalojen ulkopuolella? Enkä ole vaatimassa kenenkään tuomitsemista suorilta käsin ilman näyttöjä, mutta mun mielestäni olisi kuitenkin tärkeä tunnistaa, että ihmisen saavuttamalla julkisella asemalla on merkitystä siinä, mitä hänestä ajatellaan. Se on itse asiassa ihan normaalikin reaktio. Samalla tavalla reagoidaan, jos jotain oikeaa tuttua syytetään jostain. Kyse on siis pohjimmiltaan epäuskosta. ”Eihän hän nyt ole voinut niin toimia, koska hän on hyvä/mielenkiintoinen/joku muu positiivinen adjektiivi tyyppi.”
Maailma on täynnä ihmisiä, jotka haluavat hyötyä muista ja julkkiksilla tämä on aivan varmasti paljon yleisempää kuin taviksilla. Siksi julkisuuden henkilöiden pitää olla normaalia varovaisempia erityisesti uusien ihmisten kanssa. Musta on hyvinkin ymmärrettävää, että julkkikset bilettävät keskenään ja pitävät muutenkin yksityisiä bileitä, jonne pääsee harvat ja valitut. Sekin on ymmärrettävää, että henkivartijoita ja muuta staffia on vahtimassa "turvallisuutta" ja tarkastavat, että vain kutsutut ihmiset pääsevät sisään. Mutta monella julkkiksella hämärtyy myös käsitys itsestä ja siitä, mitä kaikkea he voivat ilman jälkiseuraamuksia tehdä. Koska heillä on valtaa ja joku tietty asema.
Aivotutkimukset ovat osoittaneet, että aivojen kognitiivinen kehitys on parikymppisellä vielä vaiheessa. Muutokset ohimo- ja otsalohkossa jatkuvat arviolta 25 vuoden ikään asti. Etuotsalohkohan tunnetusti säätelee tunteiden hallintaa, päätösten tekemistä ja riskien arvioimista. Etuotsalohkojen yksi tärkeä tehtävä on myös hillitä impulsiivisuutta. Ja kun tiedämme, että nuorisolaisten aivot tavoittelevat usein nopeaa mielihyvää ja palkintoa, he ovat erityisen alttiita riskikäytökselle ja tällä aivojen kehittymättömyydellä on ihan oikeasti merkitystä ihmisten valintoihin. Tavallaan he ovat monessa mielessä vähän syyntakeettomia, koska aivot eivät ole vielä täysin valmiit. Tämä on ihan yleistä tietoa ja uskon, että myös sivistyneenä pidetty Till Lindemann on asiasta tietoinen. Olenkin päätellyt, että näillä tekijöillä on ollut olennainen merkitys tällaisen harrastustoiminnan pitkäaikaiselle jatkumiselle, koska kiinnijäämisen tai asioiden julkiseksi tulemisen riski on paljon pienempi kuin vaikka 10 v. vanhempien kanssa touhutessa.
Ei ole miehet tienneet mistään mitään, joten Aleenalle kenkää ja takaisin Siperiaan. Siihen päälle juristiarmeija julkisesti räksyttämään 5000€:n tuntihinnalla ja pöytä on siivottu. Jonkin aikaa hiljaiseloa, kunnes on vain pakko kokeilla uudelleen, miten lyhyt on ihmisen muisti. Nälkä kasvaa syödessä ja jossain kohtaa tulee joku ylilyönti ja taas syytetään jostain. Turhaan toki ja sama rumba alkaa alusta. Näin mä ennustan, että tämä tulee menemään. Koska muutenhan tämän kaltaista toimintaa ei tässä mittakaavassa olisi ollut. Toinen vaihtoehto on se, että kyseessä on jonkinlainen pakkomielle ja siihen haetaan ammattiapua. Tämä olisi itse asiassa kaikkein parasta.
Jäädään seuraamaan.