Eilinen keikka oli paikoitellen aika tasapaksu, mutta taattua Rammstein-laatua tarjonnut minispektaakkeli. SISÄLTÄÄ PALJASTUKSIA KEIKASTA, JOTEN EI KANNATA LUKEA MIKÄLI HALUAA YLLÄTTYÄ ESIM. TALLINNASSA.
Tunnelmia:
* suurin ärsytys oli, että etenkin keikan ensimmäinen puolisko painottui miltei täysin uusimpaan levyyn. Levyllä on toki muutamia hyviä biisejä, mutta useasta niistä puuttuu samanlainen "yksinkertaisuus" kuin esim. Mutterin parhaimmista (Ich will, Sonne ja Links, 2, 3, 4), jotka ovat täydellisiä porukan villitseviä liverallatuksia. Biisit puuroutuivat usein monotonisiksi jytäksi ja etenkin Tillin laulua ei kuullut äänekkäimmissä kohdissa ollenkaan. Biisivalintojen johdosta keikalla oli alkuvaiheessa itselläni (ja ilmeisesti muillakin ympärillä) hieman tylsää, mikä ei todellakaan ole normaalia Rammsteinin keikalla. Toki uudella kiertueella panostetaan uusimman levyn markkinointiin, mutta edellisestä Suomen keikasta on kuitenkin yli 4,5 vuotta, joten pari evergreeniä heti alkuun olisi pelastanut tilanteen. Plussaa kuitenkin "Weisses Fleisch"in soittamisesta. Mahtava biisi!
* lava oli (Rammsteinille) melko pelkistetty, aiemmilla kiertueilla lavasteet ovat olleet näyttävämmät. Keikan aikana kuitenkin hyödynnettiin erilaisia tavaroita, esim. Benzinin yhteydessä "suihkutettiin" tulta bensaletkusta, "Ich tu dir weh"essä oli luvassa kosketinsoittajan heitto ammeeseen ja laulaja tiputtu hänen päällensä kipinöitä/tulta/räjähteitä, "Pussyn" julistuskohdassa Till ruikki fallosmaisella kanuunalla yleisöön vaahtoa. Kosketinsoittajan tappo olisi voinut olla suurieleisempi, nyt jäi hieman "minimalistinen" kuva kyseisestä episodista.
* pyrotekniikka oli jälleen näyttävää ja mielestäni nyt oli koottu yhteen sekä Mutterin että Reise,Reise-kiertueen parhaimmisto yhteen. Tai en ainakaan muista, että viime kiertueella (kuten Mutterilla) olisi ammuttu tulijousella katsomoon. Uusia juttuja ei ollut paljon - tuli-/ilotulitelieskat rumpujen edessä sekä vauvojen räjäyttämiset olivat uusia.
* kaiken kaikkiaan ihan ookoo meininki, kolme keikkaa jo aiemmin nähneennä ja vanhana pamppuna uusin levy ei vielä ole oikein iskenyt mikä laski alkupuoliskon fiiliksiä - toisella puoliskolla palattiin enemmän vanhaan tuotantoon mikä ilahdutti. Kaikki päätettiin tyylikkäästi Engeliin, jossa Till kantoi motoroituja siipiä, jotka paloivat biisin loppuvaiheessa.