Eilen nähtiin jo hieman "fiksumpaa" Pulkkista. Ilmeisesti videopalaverissa oli puututtu ykköskentän liialliseen siirtelyyn maalipaikoissa, sillä Pulkkinen tuntui ampuvan hanakammin kuin pitkään aikaan näkemissäni peleissä. Edelleen kaverin pelaamisessa on suuria ongelmia, kun vertaa ukon potentiaalia.
Hyökkäyspäässä kiekon saadessaan Pulkkisen ensimmäinen ja usein viimeinen ajatus on, kenelle kiekon voisi syöttää. Samalla luistelu menee liukumiseksi ja lopulta kun syöttöpaikkaa ei tahdo löytyä ja pakki on jo iholla, niin syötöstä tulee liian vaikea.
Kaverilla on loistava pelisilmä ja syöttötaito, mutta kiekon kanssa pitäisi pyrkiä myös aktiiviseen liikkeeseen ja välillä haastaa vastustajaa, jonka jälkeen sillä laukaisutaidolla kannattaisi yrittää maalintekoa. Tällä hetkellä Pulkkisen pelaaminen puuroutuu liian usein, koska liike kiekon kanssa puuttuu aivan täysin. Pelaaminen on mennyt pelkäksi syöttelyksi pitkälti "liian" hyvien ketjukaverien ansiosta. Suurin syy löytynee viime kauden otteista, kun Kerälän johtama kolmikko oli hyökkäyspäässä turhan ylivoimainen ja peli meni välillä turhan hienoksi.
Itsekäs ja maaliahne Pulkkinen, joka osaa myös syöttämisen taidon on se pelaaja, joka lyö itsensä joskus läpi kansainvälisillä kentillä, tämän hetkinen "liukuva" Pulkkinen sitä ei tee.
Mitä tulee eiliseen peliin kokonaisuudessaan, niin aivan loistava peli Suomelta. Puolustajatkin näyttivät jälleen jääkiekkoilijoilta, pitkälti joukkueen tiivistyneen viisikkopelin ansiosta. Toki avauspelissä näkyi selkeästi jännitys, sillä etenkin oman alueen syötöt olivat nyt täysin eri planeetalta avauspeliin verrattuna. Kiekkokontrollia nähtiin omaan makuun juuri riittävästi, kun omalta alueelta tultiin usein nopeahkosti pois mutta usein kontrolloidusti. Tilanteet tunnistettiin hyvin ja kiekko pyrittiin purkamaan varmasti, mikäli paine oli liian kova.
Maalivahti Aittokallio pääsi loppujen lopuksi aika helpolla. USA laukoi paljon, mutta parhaimmalta maalintekosektorilta ei kauheasti kuteja tullut. Suomi puolusti loistavasti keskustan pois ja jopa irtokiekoissa Suomi oli poikkeuksellisen vahva. Todelliset maalipaikat olivat varmasti hyvinkin tasan, joten voittoa ei voi minään Esko Seppäsen mainostamana "lottovoittona" pitää. Oman alueen kulmaväännöissä Suomen pakit pärjäsivät yllättävän hyvin, sillä Kanada-pelin jälkeen en uskonut kamppailuvoiman vain yksinkertaisesti riittävän. Todella hienoa oli myös huomata, kun USA tuli ikävästi heti kolmannen erän alussa tasoihin, niin Suomi ei todellakaan jäätynyt vaan uskalsi PELATA ja oli parhaimmillaan ottelun tärkeimmillä hetkillä.
Erikoisen negatiivinen oli muuten tuo Seppäsen kirjoitus. Suuri mahdollisuus toki on, että Suomi ei mitaleille yllä ja Seppänen pääsee sanomaan että minähän varoittelin, mutta aivan turha kuvitella että Suomi voisi olla toistuvasti kenttäpelissä näin lähellä USA:n tasoa kun se eilen oli. Suomi oli ottelussa etukäteen selkeä altavastaaja ja erittäin harvoin näkee, että vastaavissa voimasuhteissa itse peli olisi näin tasainen kuin nyt oli.