Tappio oli niin karvas, etten osaa olla vittuuntunut vaan lähinnä surullinen. Ylläolevia palstatovereita mukaillen, en osaa enkä halua lyödä ketään tuosta jengistä häviön takia. Ratkaisevat virheetkin sattuivat juuri niille jätkille, jotka joukkueen pitivät edes jotenkin pystyssä tuonne asti. P-Amerikkalaisia selostajia toistaen Mikael Granlund jätti sieluaan myöden kaiken jäälle, toki suoritusten taso laski loppua kohden kun puhti loppui. Lopullinen virhe oli harmillinen, mutta enpä ole vielä nähnyt jääkiekkoilijaa, joka purjehtii läpi uransa ilman epäonnistumisia. No, ehkä Sidney Crosby.
Sami Aittokallio pelasi unelmapelin kolmea sekuntia lukuunottamatta. Valtava sääli tämäkin. Rankkareissa ei pystynyt ihmeisiin, mutta sitä hiukan epäilinkin, ei ole Samin vahvuusaluetta ne. Hyvin kokosi itsensä ylipäätään tuon mokan jälkeen ja pelasti Suomen edes sinne pilkuille. Kiitokset hänelle.
Joel Armia taas on tämän ottelun se suomalainen, joka ei ole millään tavoin surullisen hahmon ritari, vaan onnistui kertakaikkiaan täydellisesti. Aivan mielettömän upea häkki ja kovassa paineessa rankku tolpan kautta sisään. Kymppiplus. Ensi vuonna mielenkiintoisessa tilanteessa, hänen pitäisi olla joukkueen suurin tähti, mutta ei toisaalta pelaajatyyppinä ole sellainen, joka raahaisi joukkuetta henkisesti reppuselässä. Toivotaan, että sellainen löytyy esim. Salomäestä.
En myöskään jaksa niputtaa tätä mihinkään "taas Ruotsia vastaan kävi näin" -teemaan. Tämä oli huikea taistelu pelillisesti ylivoimaista vastustajaa vastaan. Näitä on voitettu monesti, esim. Ruotsi viime kerralla junnukisoissa ja Venäjä aikuisten puolella lukemattomia kertoja. Nyt kävi näin, matsi hävittiin pariin selkeään yksilövirheeseen, mikä kertoo siitä että kyseessä on junnukisat. Ja tappion katkeruudesta huolimatta, ainakin minä pystyn myöntämään, että Ruotsi panee finaalivastustajalleen todennäköisesti Suomea paremmin kampoihin. En tiedä oliko kyse rankasta peliohjelmasta vai tähtipelaajiemme puutteellisesta liikkeestä, mutta Kanada ja Ruotsi -otteluissa jouduimme perässäjuoksijan rooliin.
Minua ei voi hyvällä tahdollakaan väittää perusnegatiiviseksi suomalaiseksi, mutta veikkaan, että finaalista Kanadaa vastaan olisi voinut tulla aika rumaakin jälkeä. Totta kai voitto tästä olisi silti ollut erittäin makea, ja suru onkin nyt puserossa. Pronssipeli ei ainakaan minua kiinnosta vittuakaan, tuskin tulee katsottua.