Elä nyt hyvä Lapanen ihan noin suoraviivaisesti yhdistele pelitapoja ja valmentajia sillä idealla, että ne eivät koskaan crossaa (wittu mitä lätkäjargonia!). Asiahan on niin, että myös aika on muuttuvana tekijänä mukana. Ts. se pelitapa, millä kiistatta otettiin menestystä nyt inhokiksi nousseella Aravirta / Curre -aikana oli se juttu, millä silloin pärjättiin. Kiekko on muuttunut liki 10 vuodessa paljon ja Summasen ajokoirakiekko on nyt se oikea pelitapa näköjään. Ei se silti poista Aravirta-kiekon menestystä ja mitaleja. Ollaan menty siis roolikiekosta ja -kentällisistä silmiinpistävästi -ilman sarvia ja hampaita totean- hieman maolaiselta vaikuttavaan "pienet, vikkelät miehet, ei tähtiä, ei yksilöitä" -toimintaan. Suomen joukkue on nyt kisojen pienin ja nopein, vielä 10 vuotta sitten oltiin yleensä isoin ja hitain. Summanen on oikeassa paikassa oikeaan aikaan tämän pelitapansa kanssa, joka on luultavasti jo 2009 -kisojen paikkeilla kuoliaaksinaurettu tämän lyhytmuistisen kansan syvissä riveissä.
Kuulun selkeästi vähemmistöön; pidän Aravirtaa ja Summasta molempia huippuvalmentajina, mutta sain enemmän irti Aravirran systeemistä kuin Summasen pelitavasta. Mikään ei siltikään estä minua intoilemasta tänä yönä Suomen joukkueen mukana. Ja jos se, mitä toivon, tapahtuu, Summanen on saavutuksiltaan kautta aikojen paras suomalainen kiekkovalmentaja. Aika lähellä sitä hän on hopeankin kanssa. En silti ryhdy ajokoirakiekon ylimmäksi ystäväksi, vaikka se nyt onkin The Big Thing on the ice.
Luulen, että moni mahdollisesti torilla lipun kanssa pian toikkaroiva anti-Aracurre klubin jäsen oli edellisissä torijuhlissakin "kollektiiviriemussa" mukana kuin peräpukama laulaen Den glider inniä. Ehkä tämä kansa ei ansaitse kuin jonon niitä hopeamitaleja?