Viestin lähetti Vakio
Summasen viimeinen kausi Jokereissa oli todellakin peruuttelun maailmanennätys. Koko kausi on minulle edelleen mysteeri. On totta, että joukkueesta puuttui käsiä, joilla mitään luovaa olisi edes tehty. Silti se peruuttelu oli järkyttävää.
Mitenkäs muuten oli, vieläkö punaviiva oli olemassa silloin kaudella 97/98, jolloin myös pelattiin sitä hienoa "Erkan taktiikkaa"? Sehän selittäisi osittain asian.
Pysyttelin valehtelematta tietoisesti pois päivän verran täältä, koska luulin, että täällä on silmät suut täynnä Summas-fanien huutamista ja meuhkaamista. Tyhmä minä, ei ollut, luottokirjoittajat ovat täällä keskustelemassa. Ja eagle tekemässä sitä mitä osaa. Onko Ara vienyt sulta autopaikan Tapparan hallilla vai mistä moinen pohjaton viha? Ja muistaakseni Aran Suomi voitti 2 kertaa Kanadan sijoitusottelussa; pronssit -98 Nagano ja -00 Pietari. Keskustelu siitä, että kenellä oli oikeasti parempi joukkue, osoittaa ainoastaan "keskustelijan" perspektiivin tason. Yhtä hyvin voisin vinkua, että Kipper yksin pelasi Summasen noin pitkälle. Vaan kun en. Summasella oli esimerkiksi munaa pitää Kipper maalinsuulla, vaikka Lehtonen oli toive. Sitä pidän hyvänä valmentamisena.
Lapasen kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että Aran ja Summasen voi hyväksyä molemmat, kun hyvästä valmentajasta keskustellaan. Miksi ei voisi? Hyviä näyttöjä molemmilla. Ihan ameebatasoista hommaa asettaa nämä automaattisesti vastakkain.
Lisäksi halusin ennemminkin nostaa vaikkapa Araa kuin laskea Summasta sillä argumentilla, että tuomarista tulee joskus itkettyä julkisesti. Se on turhaa, mutta tekevälle / tekeville sattuu. Katsomossa on helpompaa. Ja sama koskee "lapsiani kiusataan" -ym heittoja. Summanen ja Ara eivät ole vastuussa siitä, mikä osa heidän kommenteistaan nostetaan jonkun märkäkorvatoimittajan oman egon pönkittämisen tuloksena koko jutun pääasiaksi. Ara mainitsi viime keväänä noin 35 minuuttisessa lehdistötilaisuudessa Ipa-matsin jälkeen puolella lausella vastustajan veskarin suojien koosta - ja senkin hjuumorina. Sen huomasi, kun oli paikalla. Ja siitähän se sitten aukeaman juttu repäistiin. Samaan saa tottua Summanenkin. Näillä esimerkeillä en siis laskenut Summasta. Päinvastoin, inhimillistin häntä.
Veli Isakssonille totean, että ei ollut sattumaa, että Summanen nimenomaan
vaati Westerlundin tuekseen myös maajoukkueeseen. Kummolan ja kumppanien alkuperäinen suunnitelma oli Summanen yksin. Ja Summanen yksin kulminoitui minullekin Jokerien kammottavana pakittelukautena. Sitä vasten puolestaan näkyy se tausta, että Summasen omat kouluttajat ovat olleet nimenomaan Jursinov ja 90-luvun TPS. Ehdoton suosikkijoukkueeni pelityylin suhteen :). Summanen itsekin sanoo Jursinovia oppi-isäkseen ilman mitään auttamista. Niinpä pidän maajoukkueen tyylin viihteellistä osuutta ja aktiivisuutta nimenomaan Erkan ansiona. Hänellä on tietokone päässään. Summanen on vastuuvalmentaja, joukkueen kokoaja ja hengenluoja. Pelaajavalinnoissa joukkueen sisällä hän tukeutuu kuitenkin edelleen Erkkaan kuin vuoreen. Niemisen pelaamattomuus finaalissa oli pomminvarmasti Erkan näkemys, ei Ramin. Hän oli estimoinut asian kliinisesti, kuten on aina tehnyt. Joten olen samaa mieltä; osa kunniasta Erkalle.
Keskustelu siitä, että Suomi pelasi paremmalla asenteella, haastoi enemmän ja osasi tulla takaa jne on pelkkää semantiikkaa ison kuvan kannalta. Se ei
toistaiseksi muuttunut omasta eikä historiankirjoittajienkaan mielestä: Suomi hävisi taas finaalin ja oli helvetinmoisessa kusessa Ruotsia vastaan ottelun loppusekunneilla. Tällä kertaa se pelasti meidät, että tasapeli riitti. Mutta edes jatkoaikaa ja voittomahdollisuutta sitä kautta ei olisi pitänyt antaa 10 sekuntia ennen loppua. Kivaa tietenkin, että finaali hävittiin paremmalla asenteella kuin joskus ennen, mitalin väriä se ei kuitenkaan muuta.
Punaviiva oli olemassa 97/98 -kaudella. Punaviivan liigaan haluaa takaisin nimenomaan Erkka Westerlund, joka lobbaa asiasta lujasti koko ajan. Se on hienoa!
