Viestin lähetti Muksu
S&W ovat olleet omat suosikkini maajoukkueen valmentajiksi siitä saakka kun eivät enää HIFK:n käytettävissä olleet. Tosin sillä erotuksella nykyiseen tilanteeseen, että Westerlund oli siinä vaiheessa päävalmentajan paikalla. Voin siis sanoa, että olen tyytyväinen. Olisin ollut tyytyväinen pelkkään Summaseenkin, mutta molempi parempi.
Täytyy sanoa, että luottamus homman toimimiseen on ainakin itselläni merkittävästi suurempi Westerlundin roolin myötä.
Ramilla on puolentoistavuoden kokemus päävalmentajan tehtävistä. Se on auttamattoman lyhyt aika. Tämä aika on ollut myös lähes pelkästään purjehtimista myötätuuleen. Mikään ei kasvata ja opeta yhtä paljon kuin kantapään kautta koetut vaikeudet. Täytyy tietää mitä kriisitilanteessa tehdään. Miten saadaan porukka taistelemaan silloinkin, kun motivaatio pitää hakea jostain todella kaukaa. Vaikeuksia tulee taatusti riittämään maajoukkueen päävalmentajalla ja niistä vaikeuksista Summasella on vähän kokemuksia päävalmentajana.
Niin paljon hyvää kuin Summasesta voidaan sanoakin, niin kiistatta hänellä on yksi paha piirre. Silloin kun homma alkaa tökkiä ja asiat eivät suju likimainkaan käsikirjoituksen mukaan, niin Ramilla alkaa mopo helposti keulia ja sen jälkeen tulee vaikeuksia. Toki hän on varmasti iän ja kokemuksen mukaan oppinut vähän hillitsemään tunteitaan, mutta mihin koira koskaan karvoistaan lopullisesti pääsee?
Tämän vuoksi on erinomainen asia, että Erkka Westerlund on mukana. Hän on se tasapainottava tekijä, joka kykenee tarpeen tullen rauhoittamaan tilannetta ja viilentämään myös Summasta silloin kun kuppi menee nurin. Herrojen välillä vallinnut keskinäinen kunnioitus ja yhteistyö oli esimerkillistä katsottavaa. Toki roolit ovat nyt toisenlaiset, mutta se tuskin muodostaa mitään ongelmaa. Westerlund on fiksu mies, joka ei anna toimenkuvan muodostaa ongelmaa.
Toivon mukaan Westerlund kykenee myös pelaajavalinnoissa tuomaan kylmää harkintaa ja analyyttisyyttä. Se on yksi mahdollinen kompastuskivi, että miten pystytään pitkässä juoksussa säilyttämään hyvät välit pelaajiin. Aravirta on maltillinen ja diplomaattinen, mutta siitä huolimatta hänelläkin on ollut välillä suuria vaikeuksia pitää tyytyväisenä kaikkia maajoukkueryhmään kuuluvia. Ei ole helppo tehtävä pudottaa pelaajia pois juuri MM-kisojen kynnyksellä. Silloin tarvitaan pehmeää otetta. Kovalla otteella ja tylyillä lausunnoilla tulee väistämättä ongelmia ja silloin oppositio on valmis.
Jari Kurrin ja Hannu Virran roolit sen sijaan ihmetyttävät. Mitä lisäarvoa jatkuvuudella saavutetaan, ja tarvitaanko siihen välttämättä molempia? Eikö yksi olisi riittänyt, jos rohkeus ei aivan täyteen tuuletukseen riittänyt? Ihan mutupohjalta olen sitä mieltä, että alkaa olla liian monta kokkia, tai vaihtoehtoisesti turhia miehiä nostamassa palkkaa.
Täysin samaa mieltä. Aravirtaa haastateltiin ja mies oli ehdottoman jyrkästi sitä mieltä, että tulevan maajoukkueen päävalmentajan täytyy itse valita omat luottomiehensä mukaan. Hän perusteli sitä esimerkiksi sillä, että maajoukkue joutuu niin koviin paikkoihin ja niin koviin paineisiin, että päävalmentajalla täytyy olla ehdoton luottamus apulaisiinsa. Tästä voinee olla samaa mieltä.
Käsittääkseni tämä oli kuitenkin juuri se asia miksi asiaa jouduttiin näin pitkään vatvomaan. Kummola halusi Kurrin ja Virran jatkavan, tuovan jatkuvuutta touhuun.
Ramilla taas kynnyskysymyksenä oli aivan ymmärrettävästi Erkka Westerlund. Osittain varmasti edellä mainituista syistäkin johtuen.
Rami ja Erkka on helppo perustella. Virta on myös kohtalaisen hyvä nimi ajatellen puolustajien peluuttamista. Kohtalaisen aktiivinen mies on tuntunut olevan Aravirran alaisuudessakin.
Jari Kurria ei voi perustella oikeastaan mitenkään. Mitä hän tuo joukkueen pelilliseen puoleen? Ei yhtään mitään.
Jos jotain hyötyä ajatellaan Kurrista olevan, niin se on kenties miehen auktoriteetti NHL-pelaajia kohtaan. NHL-pelaajien painostuksen kauttahan mies ylipäätään maajoukkueeseen nousi.
Kurrilla on kiistatonta kunnioitusta NHL-pelaajien keskuudessa ja sitä kautta voidaan ajatella, että esimerkiksi maajoukkueesta kieltäytymiset pysyvät paremmin kurissa.
Mutta enemmän kuin tuhannen taalan kysymys on, että miksi Jari Kurria ei sitten valittu joukkueenjohtajaksi Riihirannan paikalle, jos mies piti välttämättä joukkueeseen saada? Sinällään minulla ei ole mitään Jutilaa vastaan, mutta Kurrin rooli on vähintäänkin omituinen joukkueessa.
Maajoukkue kaipasi tuuletusta jo monta vuotta. Lindström opetti suomalaisille sen, että voittaminen ei ole mahdotonta saati sitten kiellettyä.
Tämä on totta. Ja positiivista on tietenkin myös se, että puheet (oikeutetut tai eivät..) saunaporukasta loppuvat ainakin hetkeksi. Toivon mukaan nyt ollaan tilanteessa, jossa lähdetään aivan puhtaalta pöydältä liikkeeseen ja jokainen saa ansaitsemansa näyttöpaikan.
Minun mielestäni aika on nyt kuitenkin kypsä palata suomalaisen jääkiekon vahvuuksiin ja hienoihin puoliin. Eurooppalaisen taitokiekon ja kanadalaisen tahtokiekon välimaastoon. Uskoakseni Summasella ja Westerlundilla on ainakin MM-kisoissa NHL:n tasoittamilla joukkueilla pelattaessa mahdollisuudet myös menestyä sellaisellakin taktiikalla.
Tämä on ehkä se kaikkein positiivisin asia uutisessa. Pelityyli muuttuu varmasti. Enkä usko, että ihan äkkiä alkaa Summaselta kuulumaan "Oliwa ei ole jääkiekkoilija"-kommentteja. Kovuuteen vastataan tarpeen tullen kovuudella. Roolipelaajillekin löytyy taas ihan uudenlainen tilaus aina maajoukkueeseen saakka. Ei sillä, että tämä olisi maajoukkuepeleissä itsetarkoitus. Mutta monia, myös itseäni, on häirinnyt se hampaaton passiivisuus mikä ajoittain Aravirran aikakaudella on jouduttu kokemaan. Olisiko esimerkiksi herra Ruutu saanut viime kaudella tilaa joukkueesta, jos Summanen & Westerlund olisivat olleet puikoissa? Todennäköisesti.