En ole edes viitsinyt avata koko Jatkoaikaa perjantain jälkeen (eikä nytkään hirveästi huvittanut), mutta kai sitä on silti pakko tulla puolustamaan Reimoa.
Perjantainen tappio Jokereille oli kova paikka. Meillä oli lähes viikko aikaa valmistautua siihen matsiin ja pelkästään tuon takia aavistelin pahaa. On uskomatonta, miten tunteet voivat sekoittaa vielä reilu viikko sitten niin hyvin toimineen pelisuunnitelman. Jos joku tulee nyt sanomaan, että "no mut Jokeritha on iha eri tason jengi ku joku tepsi". Voi olla, mutta vain marginaalisesti. Katsokaa sitä Jokeri-kokoonpanoa ja siellä esiintyvien henkilöiden pisteitä. Teemu Eronen kultakypärä? Jep.
IFK on oikeasti lähellä menettää minun kunnioitukseni. Eihän voi oikeasti olla niin, että yksi J. Ruutu on saanut koko IFK-organisaation sekaisin, eihän? Pahasti tämä siltä kuitenkin näyttää. Ben-Amorin perään ei ole kukaan kysellyt pitkään aikaan, mutta Ruutua jahdataan edelleen. Se Ruudun vittuilu ja rottailu ei tule loppumaan cheap shoteilla tai Trevor Gillieseillä. Se loppuu vasta silloin, kun Ruutu ripustaa hokkarit naulaan. Joten voisimmeko me nyt, luojan paratkoon, keskittyä peliin?
Vaikka muuten pidänkin Raimo Summasta korkeassa arvossa, niin hänelläkin tuntuu olevan tämä Jokerikompleksi. Eikä edes ihan lievässä muodossa. Itse asiassa minusta tuntuu siltä, että Reimo on tällä hetkellä se suurin yksittäinen tekijä, joka heittää vielä vettä myllyyn. Tämä ei ole millään mittarilla hyvä asia IFK:n organisaatiolle. Sen valossa en ihmettelisi, mikäli johtoportaan kokouksissa mietittäisiin vaihtoehtoisia valmentajia.
Itse en kuitenkaan vaihtamisen kannalla ole. Ne väitteet, että meillä ei ole pelisysteemiä, ovat hevonpaskaa. Voitte katsoa TPS-ottelun niinkin kaukaa menneisyydestä, kuin alle kaksi viikkoa sitten, ja huomaatte, millaista peliä Rami haluaa IFK:n pelaavan. Tuo pelisysteemi ei ole missään tapauksessa lähellä tätä viime aikoina trendikkäänä pidettyä Meidän vitun Peliä ja siksi sen omaksuminen on varmasti useille pelaajille hankalaa. Viime viikolla olin itse kuitenkin helvetin iloinen nähtyäni, että sieltä alkaa se itu nousta maan pinnalle.
Nyt pelasimme kolme kovaa ottelua Jokereita, Tapparaa ja Kärppiä vastaan. Kaikki kolme lukeutuivat järjestään kovimpiin mestarisuosikkeihin. On totta, että IFK:n pitää tulevaisuudessa voittaa nämäkin joukkueet, mikäli se mielii päätyyn asti mennä. Nyt kuitenkin uskon, että hieman jopa epäonnen kautta mentiin ryssimään nämä kolme putkeen. Jokerimatsi oli niin suuri lataus kaikille pelaajille, että siitä häviäjänä poistuminen vei mehut lauantailta. Todisteena kaksi ensimmäistä erää Hakaskutsissa. Viimeisessä erässä yritettiin, mutta välimatka oli liian pitkä. Ja toisaalta vastassa oli Rautakorpi kotonaan. Eilen sitten Kärppiä vastaan pelattiin helvetin hyvin ensimmäinen puolikas ekasta erästä. Yksi takaiskumaali kuitenkin riitti tällä kertaa musertamaan selkärangan, kuin viime kaudella konsanaan.
Lisäksi olen varma, että sairaslista on verottanut meiltä muutaman pisteen. Tiedän, että tämä ei ole täysin validi selitys, mutta kyllähän IFK:n epäonni loukkaantumisten kanssa on ollut absurdia. Peräänkuulutan myös toisen kiekollisen sentterin puuttumista (ekoissa matseissa ei ollut edes sitä yhtä) ja tässä katse kääntyy Tom of Nybondasiin.
Viikonlopun back-to-back pelit schollin rakastamaa Hämeenlinnan Perunakerhoa vastaan tulevat määrittämään valitettavan paljon. Jos tulee takkiin, pelkään pahoin, että silloin Sumolla räjähtää oikein kunnolla. Todennäköisempänä kuitenkin pidän sitä, että IFK tulee ottamaan noista otteluista vähintään neljä pistettä. Toivoisin kuutta, mutta tyydyn myös neljään. Pelisysteemi tekee myös comebackin.
Olen puhunut.
