HPK:lla on 2000:lla luvulla ollut menestystä, kun on tullut mitaleja ja kaksi mestaruuttakin. Asioita on tehty siis oikein vaikka väliin on mahtunut huonompiakin kausia. Tällä jaksolla on ollut kaksi osaavaa tekijää, jotka ovat urheilupuolen kuntoon laittamisen ohella nostaneet koko organisaation tekemistä. Kuten kaikki varmasti tietävät, kyse on Jalosen ja Pennasen aikakausista.
Jalosen aikana HPK nousi pysyvästi huipulle taistellen mitaleista ja mestaruudestakin joka kaudella. Joukkueet olivat hyviä mutta niin oli pelityylikin joka ruokki onnistumisia ja loi jatkumoa kaudesta toiseen vaikka pelaajisto vaihtui välillä rajustikin. Organisaatio panosti ja tähtäsi suunnitelmallisesti mestaruuteen ja sen se ansaitusti lopulta saikin.
Pennasen aikana urheilullinen puoli nousi jälleen ylös koko Liigan kärkeen ja samalla myös organisaatio nosti voimakkaasti profiiliaan ja alettiin jälleen tekemään töitä asioiden parantamiseksi niin toimistolla kuin joukkueessakin. Jälleen aikajakson huippuna oli mestaruus.
Näiden kahden jakson välissä oltiin tuuliajolla pitkään ja toimintaa leimasi oman identiteetin kadottaminen ja kaudesta toiseen jatkunut kääntyily milloin mihinkin suuntaan. Välissä toki otettiin oikeastaan väkisin panostaen hopeaa Rautakorven johdolla. Rautakorven aika oli silti täysin irrallaan HPK:n dna:sta.
Nyt ollaan tilanteessa jolloin aloitettiin uusi aika hyvän jakson jälkeen. Paljon on puhuttu pitkäjänteisestä tekemisestä ja oman identiteetin säilyttämisestä. Kuitenkin jälleen kerran ollaan luisumassa pois tältä alueelta ja kausi onkin alkanut todella huonosti. Peliä kun katsoo ei siinä näytä olevan mitään sellaisia elementtejä, joita aiemmilla kausilla oli ja joista HPK tunnetaan.
Organisaation vahvuus tulee esille silloin, kun tulee isoja muutoksia. Pystyykö se pitämään tasonsa vaikka tekijät vaihtuisivatkin, tätä pohdittiin jo Pennasen aikana. Mitä hänen jälkeensä tulee, jatkuuko tekeminen tasokkaana vai tuleeko romahdus? Juuri nyt näyttää toteutuvan tuo jälkimmäinen, valitettavasti.
Tämä on juuri se tilanne johon ei ikinä pitäisi päätyä. Korttitalosta lähtee yksi tärkeä palanen ja koko talo alkaa romahtaa. Tuuliajoa oli ihan tarpeeksi Jalosen jälkeen, jolloin oli kaikenlaisia surkuhupaisia kausia valmentajineen ja pelaajaruletteineen kaikkineen. Ei tämä voi olla yhden ihmisen show vaan tämä on rakennettava yhdessä.
Se on sanottava, että onhan organisaatio myös kehtittynyt viime vuosien saatossa ja tästä pitää olla tyytyväinen. Siellä on pari tärkeää palasta hyvällä mallillaan, Toivanen ja Toivola ja varmasti muitakin. Seuraa on alettu viemään johdonmukaisesti eteenpäin ja tästä kertoo urheilullisen menestyksen lisäksi taloudellinen tilanne. Huonoja kausia tulee muillekin mutta tärkeintä on se miten asioihin reagoidaan.
Eikä tässä tietenkään pidä organisaatiota vielä naulata yhden alkukauden perusteella mutta sen verran voi pohtia, että osataanko luoda jatkumoa. Tähän kuuluu mm. valmentaja valinnat, pelaajien kehittäminen sekä talouspuoli. Nämä nähdään vasta tulevina kausina mutta valmentajan osalta tulokset tulevat näkyviin jo heti kauden mittaan.
Peliesitysten osalta sen taakse ei voi mielestäni enää mennä, että on uusi valmennus sekä pelaajisto. Kyllä pelissä pitäisi olla nähtävillä edes jotain toisteisuutta. Kausi on vasta alussa mutta kuitenkin jo niin pitkällä ettei tätä voi enää ohittaa vain toteamalla, että kyllä se siitä lähtee pikkuhiljaa. Olisi pitänyt lähteä jo, ajat sitten. Sarjasijoitus kertoo kaiken oleellisen.
Yksi Pennasen tärkein jättämä perintö oli vaatimustaso asioiden suhteen. Peliä kun katsoo niin ei siitä ole mitään jäljellä. Toivottavasti organisaatiossa sitä silti vielä edes jollain tasolla on.
Tietysti voi vallan hyvin olla, että tulee hätäiltyä asioiden kanssa ja lopulta Tiilikainen osoittautuukin löydöksi joka nimenomaan luo sitä jatkumoa, jota koko ajan peräänkuulutetaan. Vaatii vain kärsivällisyyttä, jotta tulokset alkavat tulla näkymiin. Ei olisi ensimmäinen kerta tämäkään.