Jessus, että pelästyin, kun huomasin, että tämä ketju on taas pompannut historian hämäristä takaisin framille. Pelästyin sekä negatiivisesti, että positiivisesti.
Negatiivisesti siksi, että Queenia ei enää pitäisi herättää eloon sen takia, että väistämättä sitä tulisi verrattua siihen ainoaan oikeaan Queeniin, eli Freddien aikaiseen. Ja ennen kaikkea laulajaa, oli se sitten kuka tahansa, tulisi verrattua mr. Mercuryyn itseensä. Sellaista keulakuvaa ja laulajaa kun tältä planeetalta ei vaan toista löydy.
Positiivisesti siksi, että se herättäisi pienenpienen mahdollisuuden vielä nähdä tämäkin bändi livenä. Vaikkakaan ei nyt ihan siinä kokoonpanossa, jossa se olisi pitänyt nähdä. Freddie on poissa ja John Deaconkaan tuskin enää mukaan lähtisi.
Tuo Idols pätkä oli ihan ok. Ja nimenomaan vain "ihan ok". Ei tuo Idoleitten tulkinta niin kummoista ollut, että siitä ainakaan itse kauheasti innostuin. Kuten jo edellä mainitsin, Queenin laulajaa tultaisiin aina ja väistämättä vertaamaan Freddie Mercuryyn. Niin laulajana kuin esiintyjänäkin. Haluttiin tai ei. Niin kävi tässäkin. 100-0 Freddielle.
Se tunnelma ja hurmahenki, mikä esityksestä syntyi, johtui oikeastaan vain tuosta taustabändistä ja kappaleesta. Tuo biisihän on jo itsessään niin iso, että sitä ei kylmänä kuuntele kukaan.
Kun huomasin tämän ketjun nousseen taas esiin, nousi mieleeni samantien ensi kesänä Helsingissä järjestettävä mammuttikeikka. Olisiko se Queen?
No, siitä ei nyt (onneksi?) ollut kysymys, vaikka ei Queenikaan huono ratkaisu olisi ollut. Kyllä minäkin siellä keikkuisin mahdollisimman lähellä alttaria, vaikka ajatukseen niin penseästi suhtaudunkin. Ristiriitainen juttu.
Huhuja muuten liikkuu tuosta konsertista. Guns And Roses on ollut esillä, mutta se on sitten taas ihan toinen juttu, eikä oikeastaan edes kuulu tähän ketjuun. Siitä jossain muualla.