Vaihtoehtoisesti puhdas pistekisa voisi olla mielenkiintoinen myös, pyöräilytyyliin sekin. Ei toki kyttäilyä poistaisi.
Tuohon massaluisteluun sopisi mielestani paremmin ratapyorailyn eliminointisysteemi, eli joka kierroksen lopulla hitain tippuu
Totta tuokin. On tuossa kyttailyssakin puolensa, tulee testattua seka kestavyytta etta rajahtavyyttaVaihtoehtoisesti puhdas pistekisa voisi olla mielenkiintoinen myös, pyöräilytyyliin sekin. Ei toki kyttäilyä poistaisi.
Iivo ois jo maalissa.Kunnon jonoluistelua käsi edeltävän alaselässä. Millonkoha ne meinas alkaa luistelee.
Toivon brittien vuoks koska niil on toi Vicki. Ei sillä, söpöi tyttöi japseillaki.
En tästä luistelusta paljoa ymmärrä kun ei ole selostajaakaan auttamassa, mutta aikalailla pongojen perusteellahan tässä näemmä nuo jatkoonmenijät määriteltiin. Finaalissa sitten eri systeemi?
Ois kyl hyvä ku ottais rullakebun ja bissen tuohon erätauolle.Erätauko, hedelmiä ja pähkinöitä. Ite vaatisin rullakebun.
Joo nuo valisprintit on finaalissa lahinna muiden sijojen ratkaisuun koska kolme ensimmaista saavat lopussa niin isot pisteet etta mitalit ratkeaa maaliintulojarjestyksessaOlipa typerää pohdintaa, kolme ensimmäistä luonnollisesti saavat isoimmat pisteet, joten kaiketi ne muutkin sijoitukset ihan samaan tyyliin ratkotaan. Pitäis varmaan nukkua joskus.
Allekirjoitan pitkälti.Niin, eihän tässä tarvitse kenenkään kritisoida muiden kansallisuustunnetta ja suomalaisurheilijan menestymisestä saatua iloa, kunhan samalla muistetaan, että joillekin kilpaurheilu viihdemuotona on tärkeämpää kuin se, kuka voittaa ja kuka häviää. Oma kritiikkini ei kuitenkaan liity siihen, mitä kukin suomalaisen voitosta ajattelee ja tuntee, vaan ilontunteen perustuminen toisen häviöön.
Miksi esimerkiksi niin moni haluaa puhtaaksi koetun venäläisen urheilijan häviävän vain siksi, että tämä on venäläinen tietämättä esimerkiksi hänen kantaansa Putinin politiikkaan. Miksi suhtautuminen Puolaan ja Unkariin ei ole samanlaista, vaikka heidän politiikkansa on myös hyvin kyseenalaista, mutta samalla voimme kokea iloa ruotsalaisen ja norjalaisen tappiosta. Mitä se ylipäätään kertoo suomalaisista, että täällä tunnutaan suhtautuvan niin voimakkaasti muihin maihin. Ruotsalainen voittamisen kulttuuria kutsutaan Suomessa hannuhanhimaisuudeksi ja Norjan käsittämätöntä olympiamenestystä pidetään ikävänä vain, koska Norja ei ole Suomen tapaan jäänyt kiinni systemaattisesta dopingkulttuurista.
Mielestäni se on tosi hienoa, että joku tuntee iloa toisen, itselleen täysin tuntemattoman, ihmisen urheilusuorituksen takia, koska iloa ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa. Mutta onko se ilo edes kovin aitoa, jos toisten mielipiteet merkitsevät niin paljon. Siinä missä minulle on aika yhdentekevää, voittaako suomalainen hiihtokilpailun vai, luulisi voitosta iloitseville olevan yhdentekevää, mitä minä heidän ilostaan ajattelen. Nyt ei tainnut olla ihan näin, koska lähes neutraali suhtautuminen nähtiin negatiiviseksi.
Vaikka piikittelenkin suomalaisurheilijoiden heikosta menestyksestä verrattuna naapurimaihin, on olympialaisten hienoin juttu lajien kirjo ja sen tarjoama viihdyttävyys, eikä niinkään menestys tai menestyksettömyys.
Yrittaa tehda Iivoja mutta ei voi veto kestaaVirolainen varmistelee pistesijaa
Virolainen varmistelee pistesijaa
Harmittavasti meni hollantilaiselta viimeinen kaarre pitkaksiJapaniin kultaa, kotiyleisö joutui pettymään.