Mainos

Pyeongchang 2018 – (ampuma)hiihto

  • 73 761
  • 571

ilman sukkia

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Huikea tarina ennakkoon ajatellen ja vielä huikeampi ajatellen kisan kulkua. Kärjen takaa-ajo näytti perinteisellä varsin epätoivoiselta ja en olisi millään uskonut, että tuollaista tuoreutta riittää irtioottoon. Huikea hiihto.


Suomalaisittain ei ollut mitään yllätyksiä. Iivon taktiikka oli ainoa mahdollinen yrittää kärkisijoille. Oli jo etukäteen tiedossa, että haluaa vauhtia pertsalle ja todella hyvä kapula tuki tätä taktiikkaa. Saikin porukkaa revittyä tehden kilpailusta mielenkiintoisen ja vältti jonossa hiihtelyn ja massakirin, jossa ei olisi ollut mitään jakoja.
Tässäpä kisa tiivistetysti. Ei tämän päivän mestaria olisi voittanut kukaan, millään taktiikalla. Pitää vielä kaivella väliaikoja jostain ja katsella kuinka ajoi kärjen kiinni lopullisesti. Iivolla taas käsittämättömän hyvä perinteisen suksi, ylivoimainen kun kärjestä laskee karkuun. Taisi olla suksien hyvyyttä (ei voitelun tms) koska vapaalla asetelma kaluston suhteen muuttui monessa vertailuparissa.
Kuuden kauppa ei muita innostanut, Iivon ajatus varmaan oli saada vähemmän seuraa mukaan ja loput jäämään kärkiletkaan seisoskelemaan. Nyt jono venyi ja liikaa tuossa viiden koplassa oli team norwayn väkeä.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Tässäpä kisa tiivistetysti. Ei tämän päivän mestaria olisi voittanut kukaan, millään taktiikalla. Pitää vielä kaivella väliaikoja jostain ja katsella kuinka ajoi kärjen kiinni lopullisesti. Iivolla taas käsittämättömän hyvä perinteisen suksi, ylivoimainen kun kärjestä laskee karkuun. Taisi olla suksien hyvyyttä (ei voitelun tms) koska vapaalla asetelma kaluston suhteen muuttui monessa vertailuparissa.
Kuuden kauppa ei muita innostanut, Iivon ajatus varmaan oli saada vähemmän seuraa mukaan ja loput jäämään kärkiletkaan seisoskelemaan. Nyt jono venyi ja liikaa tuossa viiden koplassa oli team norwayn väkeä.
Norjalaisilla oli selkeä joukkuetaktiikka, minkä Sundby myös vahvisti. Kertoi että jos joku norjalainen pääsee muilta irti, niin häntä ei ajeta kiinni. Jos olisi ollut muun maan lippu rinnassa, niin olisi lähtenyt saalistamaan.

Omaan silmääni näytti myös siltä, että ennen 28,5km väliaikapistettä ei pääjoukossa kaasua painettu juuri lainkaan. Toki tällä norjalaiset varmistivat monta mitalia, mutta harmi silti etteivät tosissaan haastaneet enää Krugeria.

Iivon taktiikkaa on moitittu vähän, mutta mielestäni hyvä veto. Toisella taktiikalla olisi voinut taistella paikasta kymppijoukkoon, mutta ihan hyvä oli kokeilla taktiikkaa kuninkuusmatkaa ajatellen. Heikkisen jälkimmäistä puoliskoa vapaalla on kehuttu, mutta muistetaan nyt ettei skiathlonin osuuksista voida vetää juuri mitään johtopäätöksiä esim. vapaan väkiaikalähtöön.
 

Pekkis

Jäsen
Ei se nyt ihan näinkään ollut.

No ei. Hyvä kun joku jaksaa oikoa noita "väkisin väärin ymmärtämisiä".

Heikkiseltä kyllä varsin lupaava vapaan osuus. Seitsemänneksi nopein esim. 10 sek Sundbytä hitaammin ja pitkälti ilman porukan apuja. Vapaan 15 km on Matin päämatka, ja eihän tämä nyt ihan surkealta näytä.
 
Ei se nyt ihan näinkään ollut. Matintalo oli viimeiseen väliaikapisteeseen saakka 20:n sakissa ja vasta kaatumisen jälkeen "valahti" sen huonommalle puolelle. Mononen tuli joo Matintalon edelle ennen 12,5 km:n väliaikaa, mutta olivat vielä viimeisessä väliaikapisteessä (13,5 km) peräkkäisillä sijoilla 0,8 sekunnin erolla. Kaatumiseen meni 3-5 sijaa.

Joo mutta Jauhojärvi väitti lähetyksessä, että olisi ollut 16-17 ilman kaatumista. Tuossa katsoin tuon lopun ja olivat vielä stadionille johdattelevalla alueella samoissa TV-kuvissa ja tässä vaiheessa Matintalo oli ilmeisesti sijalla 21.. Tämä oli ilmeisesti se tilanne kun Matintalo kaatui ja sen jälkeinen tilanne - TV-kuvassa näkyi kuin yksi saksalainen meni ohi ilmeisesti Hennig, muut tulivat ohi vasta stadionalueella eli vain yksi meni kaatumisen ansiosta ja esim. Mononen ei ohittanut Matintaloa kaatumisern johdosta, vaan hän oli jo edellä esim. FIS:n live palvelun mukaan 12.5km kohdalla. Jauhojärvi sanoi myös, että tämä nyt oli vahva viestinäyttö Matintalolta. Matintalo on Jauhojärven suosikkiurheilija.
 
Viimeksi muokattu:

Japi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh, Jokerit, Saipa, Jokipojat, Titaanit
Kyllähän he hiihtivät Planican sprintissä yhdessä, jossa Saarinen oli karsinta vaiheessa 10. ja Matintalo 22. Tulevat hiihtämään taas sprinttiä ensi tiistaina.

Itsekin tykkäisin Matintaloa viestiin, kun Saarinen on haukkunut kirjassaan nuoria hiihtäjiä ja heti perään pröystäili omilla hienoilla viestisuorituksillaan, mutta siis onhan tuo Matintalon viestispekulaatiot aika lailla harakiriä. Nuori hiihtäjä ei välttämättä vielä osaa ajoittaa kuntoansa siihen tärkeimpään hetkeen - tapahtuu niin kuin vuoden 2013 viestissä, jossa Sarasoja-Lilja syrjäytti Saarisen, kun hiihti näyttökisan hyvin, mutta ei palautunut ja romahti itse viestissä ja Suomi jäi mitaleitta. - sortuu höntyilyyn niin kuin Kyllönen vuoden 2013 MM-kisojen viestissä. Hiihtää pienellä Peltosen suksilla. Aika riskiä eikä ole mitään näyttöä, että Matintalo olisi Saarista parempi.

Sarasoja-Lilja syrjäytti Saarisen 2013 MM-viestistä? Eiköhän se syrjäyttänyt Lähteenmäen kun ankkurina hiihti? Itse ratkaisisin viestikokoonpanon 10 km:n vapaan jälkeen. Itse oletan suomalaisten sijoitukset aiemman kauden (en näiden kisojen skiathlonin osalta) seuraavasti: Pärmäkoski 3-8, Niskanen 6-15, Roponen 16-20, Mononen 20-25. Jos menisi näin, toivoisin kokoonpanoksi: Saarinen-Matintalo-Niskanen-Pärmäkoski. No tuskin toteutuu. Mielestäni Matintalon hiihto skiathlonin perinteisenosuudella (matkana lähinnä viestiosuutta) oli hyvä näyttö. Viestissä on kyse nimenomaan 5 kilometrin hiihdosta ja uskon Matintalon jaksavan sen hyvin. Peltonen on tietysti kysymysmerkki, mutta saatiinhan se skiathloniinkin kuntoon. Jos Roponen on toiseksi paras suomalainen 10 kilometrillä ja sijoitus on 12 niin sitten ok viestiin. Heikommalla suorituksella ei mielestäni ole paras vaihtoehto, vaikka hyviä viestinäyttöjäkin on ja sitten on Liberec 2009, jolloin 18-vuotias ampumahiihtäjä Miriam Gössner pesi huonolla suksella hiihtäneen Roposen yli minuutilla siis 18-vuotias ampumahiihtäjä!!
 
Sarasoja-Lilja syrjäytti Saarisen 2013 MM-viestistä? Eiköhän se syrjäyttänyt Lähteenmäen kun ankkurina hiihti?

Lähteenmäelle kävi tuolloin samoin kuin pelkään nyttenkin käyvän. Hiihtää itsensä väsyksiin. Silloin hänet pystyttiin korvaamaan muilla, mutta nyt hän on sellaisessa asemassa ja menestyseuforiassa, että hän eikä välttämättä valmentaja tätä huomaa ja ahnehditaan liikaa matkoja ja sitten romahdetaan viestissä. Tämä koskee myös ja ehkä vielä voimakkaammin Kerttu Niskasta. Niskanen on hiihtänyt kuluvalla kaudella about kaikki matkat ja tuo skiathlon ei ollut kovin vakuuttava hiihto - itse asiassa hänen arvokisahistoriansa surkein hiihto ellei viime vuoden Lahden 30km keskytystä oteta huomioon. Niskanen tulee myös hiihtämään sprintin, mikä minun mielestäni pitäisi hänellä ehdottomasti jättää väliin. Tässä välissä voisin huomauttaa, että olisi ollut hyödyllistä valita Kyllönen kisoihin ja nimenomaan tähän sprinttiin. Olympiakomitean valintakriteerit täyttyivät kuluvalta kalenterivuodelta, kun oliko se nyt 7.1, kun hän oli TDS:llä etapilla 2..


Sarasoja-Lija syräytti tuolloin väsytetyn Lähteenmäen, Saarisen että myös Mäkäräisen tuolloin 2013, kun hän pesi tuolloin 10km vapaan kisassa niin Lähteenmäen kuin Mäkäräisen....mutta itse viestissä romahti.

Mitä tulee Riitta-Liisa Roposeen itse uskon samankaltaiseen suoritukseen kuin tuolloin 2013 10km:lla, jolloin hän oli silloin Suomen paras.

Roponen ja Jauhojärvi ovat saman sukupolven hiihtäjiä ja ovat kiertäneet mc:ia vuosia yhdessä. Heistä löytyy samankaltaisia piirteitä. Ovat esimerkiksi voittaneet eniten SM mestaruuksia omassa ikäpolvessaan ja sukupuolessaan. Isoin ero on ehkä siinä, että Jauhojärvi on vahva perinteisellä ja Roponen vapaalla. Viime vuonna ennen Lahden kisoja Jauhojärvi voitti SM:n 15:km perinteisellä, oli silloin Otepään kenraalikisassa 18. about 2m kärjessä. Sitten itse MM-kisoissa tuolla 15km:n matkalla hän oli 8. n. minuutti kärjestä(Niskasesta). Roponen voitti tänä vuonna 10km SM:n, oli kenraalikisassa 18.(täysin samat sijoitukset) 55s kärjestä. Jos sama trendi jatkuu Jauhojärven kanssa, hän tulee olemaan kärjestä puolet vähemmän eli about 27s. Se on semmoinen ero, että sillä voidaan ottaa jopa mitali. Itse en ihan usko ihan tällaiseen, mutta näin tämä kaava menee ja täydellisellä päivällä mitaleilla Roponen voi olla todennäköisesti viimeisessään henkilökohtaisessa olympiastartissaan.
 
Viimeksi muokattu:

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Olympialaisissa ohjelma on onneksi väljempi kuin MM-kisoissa, jolloin urheilija voi paremmin hiihtää vaikka kaikki matkat. Toki aina pieni riski on lähteä kaikkia hiihtämään, jolloin loppupään kilpailuille voi käydä kehnosti. Itse olisin ehdottomasti myös Kyllösen valinnut mukaan juuri sprinttiä ajatellen ja varanaisena sairastumisien varalle.

Muistakaa nyt kuitenkin ettei anneta skiathlonille liikaa painoarvoa. Ei millään voida sanoa urheilijoiden iskukyvystä kovin tarkasti jos vertaillaan vain toista hiihtotyyliä. Hiihtäjien taktiikat vaihtelevat paljon. Vahvat perinteisen hiihtäjät lataavat kovemmin ekalle puoliskolle, kun taas molemmilla tavoilla vahvat jakavat voimansa tasaisemmin. Vaikka Heikkinen osuusajoissa olikin hyvä, niin onhan se ihan absurdia suoraan verrata urheilijoihin jotka a) hiihtävät ryhmässä jolloin taktiikka korostuu sekä b) sellaisiin, jotka ovat ensin olleet ekalla 15 kilsalla ns. minuuttikaupalla nopeampia.
 

Rara

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Suomen miesten hyvä panos tämän päiväisessä pikakisassa nosti jonkin verran odotuksia myös sekaviestiä ajatellen. Kuuden joukkoon ainakin on hyvinkin saumoja, jos vaan ammunta sujuu viestissä kaikilla kuin miehillä tänään. Mitaleille vaatisi jo useammalle kärkimaalle surkeaa ammuntapäivää. Sinällään olisi kyllä hämmentävää jos kävisikin siten, että Mäkäräisen uran ainoa olympiamitali tulisikin sekaviestistä. Ei kovin todennäköistä, mutta isompiakin yllätyksiä urheilussa on nähty.

Pieni pelko on, että Kaisalle käy kuin Sothissa. Takaa-ajoon osui paras kisa, mutta pikakisa oli vienyt saumat mitalitaistoon. Normaalimatkalla 3 ekaa paikkaa nollille ja vipalta paikalta 2 minuuttia. Nollilla olisi tullut kultaa, yhdellä hudilla pronssia. Yhteislähdössä Kaisa oli viimeisellä paikalla pronssitaistossa, mutta viimeinen karkasi pari milliä ohi (olikohan niin, että neljä naista tuli yhtä aikaa ampumaan ja vain yksi ampui nollat).

Ampumahiihdon pikakisahan on siitä merkityksellinen kisa, että siinä on pelissä kahdet mitalit. Kisasta ei voi voittaa kuin yhden mitalin, mutta on mahdollista saada hyvät asetelmat myös toisen kisan mitaleille. Sitten siinä voi myös menettää saumat kerralla kahteen mitaliin. Onkohan muuta vastaavaa olympialajia kesäkisat mukaan lukien? Tämä on toki sama kaikille ja periaatteessa sopii ampumahiihtoon, koska ammunta tuo kisoihin vaihtelua. Olen toisaalta myös miettinyt onko tämä reilua, että mokaamalla kerran menetät mahdollisuuden kahteen eri mitaliin olipa kyseessä sitten MM- tai olympiakisat. Takaa-ajo on hyvä kisamuoto enkä haluaisi poistaa sitä, mutta jos takaa-ajon ensimmäinen osa ei olisikaan pikakisa vaan kokonaan oma lähtönsä esim. naisilla 6 km ja miehillä 7,5 km kahdella ammunnalla. Tästä ei jaettaisi mitaleilta vaan tämä olisi ainoastaan takaa-ajon ensimmäinen osa. Näin ollen pikakisa ei vaikuttaisi takaa-ajoon. Maastohiihdon puolellahan takaa-ajoja taisi olla molempia eli joskus ensimmäisestä osasta jaettiin mitalit ja joskus ei. Ainakaan Lahdessa 2001, jolloin takaa-ajo hiihdettiin arvokisoissa toistaiseksi viimeisen kerran, ensimmäisestä osasta mitaleita ei jaettu. Nyt kun yhdistelmähiihto on poistumassa ja ilmeisesti takaa-ajo palaamassa myös maastohiihtoon, niin onkohan tätä seikkaa jo päätetty? Mielestäni takaa-ajon ensimmäisestä osiosta ei pitäisi jakaa arvokisoissa mitaleita ja osat pitäisi hiihtää eri päivinä. Näin olisi palautumisen puolesta tasavertaisempaa kaikille.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
@Rara : Kaisalla meni normaalimatka Sotshissa siten, että ensimmäiseltä pystyltä hän ampui (oli muuten viimeinen laukaus) yhden sakklminuutin ja toiselta pystyltä kaksi. Ai että se harmitti silloin.

Takaa-ajossa Kaisa muuten nostatti tuolloin jo toiveita ihmeestä nousemalla makuupaikkojen jälkeen pronssitaistoon, mutta ensimmäisen pystyn valitettavan klassiset kaksi sakkoa sitten sen haaveen nurskasi. Huomenna on kyllä sellainen asetelma, että samanlaiset toiveet eivät pääse nousemaan ilman jotain älytöntä säkää ja superammuntaa, sen verran kaukana on hiihtovauhti tarvittavasta tasosta ja naisia edellä.
 

Pekkis

Jäsen
Vaikka Heikkinen osuusajoissa olikin hyvä, niin onhan se ihan absurdia suoraan verrata urheilijoihin jotka a) hiihtävät ryhmässä jolloin taktiikka korostuu sekä b) sellaisiin, jotka ovat ensin olleet ekalla 15 kilsalla ns. minuuttikaupalla nopeampia.

a) hiihtävät ryhmässä, jolloin peesiavusta saa suuren hyödyn (onko kilpapyöräilyä tullut seurattua?).
b) Heikkinen jäi perinteisen osuuden nopeimmalle eli Iivolle 1.25 (ns. minuuttikaupalla?)

Minusta hiihtäjä, joka huonon perinteisen päivän sattuessa tippuu kärjen vauhdista, mutta vapaalla pystyy todella hyvään suoritukseen, on kohtuu hyvässä kunnossa. Matti itse väittää toista, mutta Matti on Matti. Eiköhän sieltä jotain hyvää ole vielä tulossa. Lahdessa lähti viittäkymppiä vaan hiihtämään, mutta sieltä tulikin Pöljä Päivä. Iivolta ei voi vapaalla odottaa mitään, mutta Matilta kummalla tyylillä vaan lähes mitä vaan.
 
Lahden MM-kisoissa viime vuonna Kyllönen kikkiali tuossa skiathlonissa ja hiihti tuon perinteisen osuuden ylikovaa. Hän oli vaihdossa jotain 5.,mutta romahti vapaan osuudella 12. Tämän tarkoituksena oli nimenomaan päästä 10:lle ja viestiin ohi Saarisen. Tämä onnistui 10:lle, mutta totuus paljastui 10:llä ja Kyllönen romahti sijalle 38.

Tämä oli sinällään ratkaisevaa, sillä Suomi saattoi menettää tämän johdosta jopa mitalin, sillä näin jälkikäteen katsottuna, Saarisella olisi ollut mahtikapula tuohon kisaan. Samalla merkillä hiihtänyt Niskanen voitti miesten kisan ja naisten puolella mm. Jacobsen kolmantena ja aikaisemmin kaudella rämpinyt K.Niskanen 6. edellä mm. huippukautta hiihtänyttä Pärmäkoskea. Kun kerta Saarinen oli ollut parisprintissä Niskasta vahvempi niin jopa mitali olisi ollut tuossa kisassa otettavissa tuolla mahtikapulalla.

Kun hiihtäjä on kunnossa perinteinen ja vapaa kulkee. Saarinenkin on urallaan hiihtänyt vapaalla 10 sakkiin.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
a) hiihtävät ryhmässä, jolloin peesiavusta saa suuren hyödyn (onko kilpapyöräilyä tullut seurattua?).
b) Heikkinen jäi perinteisen osuuden nopeimmalle eli Iivolle 1.25 (ns. minuuttikaupalla?)

Minusta hiihtäjä, joka huonon perinteisen päivän sattuessa tippuu kärjen vauhdista, mutta vapaalla pystyy todella hyvään suoritukseen, on kohtuu hyvässä kunnossa. Matti itse väittää toista, mutta Matti on Matti. Eiköhän sieltä jotain hyvää ole vielä tulossa. Lahdessa lähti viittäkymppiä vaan hiihtämään, mutta sieltä tulikin Pöljä Päivä. Iivolta ei voi vapaalla odottaa mitään, mutta Matilta kummalla tyylillä vaan lähes mitä vaan.
Kyllä näissä skiathloneissa ja yhteislähdöissä muutenkin useimmin on ryhmähiihdosta haittaa, sillä harvemmin kukaan lähtee kovin aikaisessa vaiheessa ryhmästä vetopuuhiin. Pääjoukossa taistellaan mitaleista, kun taas takamatkalta ei ole mitään menetettävää ja hiihdetään alusta saakka niin kovaa kuin pystytään.

Toki esimerkiksi voimakas tuuli kiusaa enemmän yksin hiihtäjää, mutta mielestäni se ei niin radikaalia haittaa tuo etenkään jos pääryhmä ei yritä vauhtia pitää.

Arvasin myös, että ns. minuuttitolkulla-sanaan tartutaan. Pointti oli se, että yhdistelmäkilpailu on yksi 30 kilometrin kilpailu, eikä kaksi erillistä 15km kisaa. En minä sano, että Heikkisen kohdalla pitäisi hanskat tiskiin heittää. Kyllä hänellä mahkuja on vielä nousta vaikka mihin, mutta välillä huomaa että noista osuusajoista vedetään liikaa johtopäätöksiä.

Vähän sama kuin jos urheilija kaatuu vaikkapa yhteislähtökilpailun alkupäässä ja menettää siinä vaikka 10 sekuntia. Seuraavat 49km hiihdetään sitten rauhassa isona joukkona. Viimeinen kilometri tykitetään täysiä ja lopulta kaatunut hiihtäjä on neljäs ja häviää 9,5 sekuntia voittajalle. Olisi hölmöä sanoa, että kaatuminen vei kultamitalin.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Hiukan tuo rataprofiili mietityttää myös 50km kisaa ajatellen. Irti sielläkin on koitettava jossakin kohtaa.

Totta. Irti on jossain vaiheessa yritettävä. Jussi Piirainen sanoi Ylellä, että irtiottoyritys kannattaa jättää sinne +30 kilometreille. Olen samaa mieltä. Tällöin "kiri" on riittävän pitkä kirimiehiä ajatellen ja toisaalta irti pääsee helpommin, kun porukka alkaa olla jo väsynyt.
 
Viimeksi muokattu:

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Matintalo oli suksien vaihdossa 10 sek kärkeä perässä, joten eiköhän sillä ollut suksi ihan kilpailukykyinen. Ainakin tohon keliin.

Tuohon keliin löytyi mitä ilmeisimmin hyvä kapula. Tuskin olosuhde ihan samanlainen viestissä on. Voisihan se hyvä kapula toki löytyä silloinkin.

Vertaillaan hieman Saarista ja Matintaloa ykkösosuutta silmällä pitäen:

1) Saarinen on kokenut hiihtäjä, joka on osoittanut vuosien saatossa olevansa erinomainen viestihiihtäjä, pystyy yleensä venymään. Matintalo on täysi arvoitus. Pettääkö pää kuin Kyllösellä, hiihtääkö omalla tasollaan vai pystyisikö jopa venymään? Vaikea sanoa ja ehkä olympiaviestin ei tarvitsisi olla se eka paikka, jossa tätä puolta testataan.

2) Sukset. Saarisella enemmän käytetty suksimerkki, Matintalolla Peltonen. Saarisella noin tuhat kertaa enemmän kokemusta suksenvalinnasta Matintaloon nähden. Saarinen on siten vähemmän riskialtis tässä suhteessa.

3) Kunto. Kuinka paljon oletatte Matintalon voittavan Saarista vitosella, jossa on koko ajan peesi tarjolla ja jos oletetaan, että molemmilla on hyvät sukset? Tämä on oikestaan se kysymys, johon vastauksen täytyy olla "Matintalo voittaa selvästi (min. 15-20 sekuntia)", jotta hänen valintansa ja sitä kautta pieni riskinotto olisi perusteltavissa. Mitään näyttöjä Matintalolla ei ole (eikä ole annettu mahdollisuutta näyttää), että olisi näin selvästi edellä. Saarinen on todistettavasti ollut hienoisessa nousuvireessä, hän on osoittanut aiemmin osaavansa säätää huippuvireen juuri arvokisoihin (esim. Sotshi 2014, Lahti 2017) ja kuten mainittua, hän ei ole epäonnistunut arvokisaviestissä muistaakseni koskaan.

Siten on omaan makuuni selvää, että Saarinen aloittaa ja Pärmäkoski ankkuroi. Todennäköisintä lienee, että Niskanen kiskoo kakkososuuden ja Roponen kolmososuuden, jos hiihtää sinne sijoille 8-12 tietämille vapaan kympillä ja voittaa Monosen. Jos Mononen ja Roponen olisivat molemmat huonoja vapaan kisassa, voisi silloin toki harkita (miksei muutenkin) järjestystä Matintalo-Saarinen-Niskanen-Pärmäkoski. Kuten hiihtoketjuissa on aiemmin ollut puhetta, niin tässä ehkä pieni riski on siinä, että mikäli esim. Matintalo munii osuutensa eikä Saarinen yllä hurmiohiihtoon, niin saadaanko jenkit tiputettua kelkasta pertsalla. Tuo on aika olennainen kysymys pronssitaiston kannalta.

Matintalon kohdalla ydinkysymys on siis hänen kokemattomuutensa kaikin puolin. Olympiaviestiin kannattanee pelata hieman varman päälle ja luottaa kokemukseen. Loistava varahiihtäjä Matintalo pertsalle joka tapauksessa on.

Mitä tulee viestiin, niin tällä hetkellä näyttää, että Ruotsi on kovassa iskussa. Norjalaiset munivat skiathlonissa, mutta tokkopa tuo täysin kunnolla selittyi. Yksi tai kaksi hyytymistä vielä olisi kutakuinkin uskottavaa, mutta että kaikki kolme olisivat noin huonossa vireessä. Tuskin. Ja onhan siellä reservissä Jacobsenia ja Fallaa eli kyllä norskit liian kovia Suomelle ovat. Venäjä ja USA ovat ne potentiaaliset uhat Suomelle. Jenkeillä varmaan heti avausosuus on se kohtalon kysymys. Björnsen toisella ja Diggins vikalla osuudella ovat kovia tekijänaisia, mutta avaaja ja kolmososuus enemmän kysymysmerkkejä. Erityisesti pertsan osaaminen on aika vaisua jenkeillä. Venäjällä on kohtuullisen tasainen nippu (Sedova, Neprjajeva, Belorukova ja Zhambalova) varsinkin kun Zhambalovakin hiihti ihan kohtuullisesti skiathlonissa, mutta heiltä puuttuu Digginsin kaltainen ase ankkuriosuudelta. Lähtökohtaisesti Krista kukistanee Venäjän pieneltä takamatkaltakin. Diggins on vitosella todella kova.

Suomi on kolmossuosikki viestiin ja uskon kyllä tuon sijoituksen myös toteutuvan.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
PS: Ruotsin venyminen on myytti, mutta silti: Mistä ihmeestä he ovat kisakunnon kaivaneet? Eilen naisten hiihto ja nyt miesten ampumahiihto. Sebbe Samuelsson kolmanneksi nopein hiihtäjä ja Jesper Nelin yhdeksänneksi nopein.

Ruotsi on tyypillisesti osannut ajoittaa aina kuntonsa olympialaisiin. Ja ei tarvitse olla neropatti ymmärtääkseen, että heidän suksihuoltonsa taitaa jälleen olla paras. Mainitsemiesi esimerkkien lisäksi Ruotsin Öberg naisten ampumahiihdossa taisi hiihtää aika kovaa normaaliin vauhtiinsa nähden ja myös Ruotsin koko kauden alavireessä olleet mieshiihtäjät hiihtivät ihan kohtuullisen kisan (pl. Halfvarsson).

Ruotsihan on myös usein esitellyt jonkin uuden nimen kärkitaisteluun varsinkin naisten maastohiihdossa. 2010 Vancouverissa Anna Haag nappasi mitalin, 2015 Falunissa Sofia Bleckur hiihti mitalin tuntumassa ja nyt Ebba Andersson. Ja onhan siellä Emelie Öhrstigin kulta Sapporosta 2007. Näiden lisäksi Kalla on aina kunnossa olympialaisissa ja Hellnerkin parissa edellisissä.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
@Rara : Kaisalla meni normaalimatka Sotshissa siten, että ensimmäiseltä pystyltä hän ampui (oli muuten viimeinen laukaus) yhden sakklminuutin ja toiselta pystyltä kaksi. Ai että se harmitti silloin.

Takaa-ajossa Kaisa muuten nostatti tuolloin jo toiveita ihmeestä nousemalla makuupaikkojen jälkeen pronssitaistoon, mutta ensimmäisen pystyn valitettavan klassiset kaksi sakkoa sitten sen haaveen nurskasi. Huomenna on kyllä sellainen asetelma, että samanlaiset toiveet eivät pääse nousemaan ilman jotain älytöntä säkää ja superammuntaa, sen verran kaukana on hiihtovauhti tarvittavasta tasosta ja naisia edellä.

Kaisalla menee aika usein niin, että niin kauan kuin kisa pysyy suhteellisen paineettomana, menee hyvin. Ja kun aletaan kamppailla mitaleista, alkaa nainen tutisemaan. Kun taas joku Tora Berger kiskoi lukuisia kertoja juuri viimeisen pystyn sarjatulella nollille ja sai kenties perustasoaan enemmän arvokisalätkiä.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Ruotsihan on myös usein esitellyt jonkin uuden nimen kärkitaisteluun varsinkin naisten maastohiihdossa. 2010 Vancouverissa Anna Haag nappasi mitalin, 2015 Falunissa Sofia Bleckur hiihti mitalin tuntumassa ja nyt Ebba Andersson. Ja onhan siellä Emelie Öhrstigin kulta Sapporosta 2007. Näiden lisäksi Kalla on aina kunnossa olympialaisissa ja Hellnerkin parissa edellisissä.

Öhrstig voitti Oberstdorfissa 2005. Sapporon kisat meni Ruotsilta ja Ruotsin huollolta muuten aivan penkin alle ja tuloksena oli vain kaksi mitalia. Anna Haag oli jo ollut ennen Vancouverin vuotta aiemmalla nimellään Anna Hansson kyllä siinä ihan kärjen tuntumassa, eikä nyt aivan tuntemattomuudesta tullut Vancouverissa mitaleille vaikka yllättäjä olikin, mutta noin muuten voin tuon allekirjoittaakin. Ruotsin parhaimmat vuodet ovat sattuneet olympialaisiin (aiemmin mainittujen lisäksi Torinossa sprinteistä kolme kultaa) ja nyt ei suuri ihme olisi mikäli kultaa tulee vielä naisten sprintistä (Stina Nilsson), naisten kympiltä (Kalla tottakai) ja molemmissa naisten viesteissäkin Ruotsi saattaa olla vahvoilla mikäli norjalaiset Wengin ja Östbergin johdolla jatkavat yhtä vaisusti kuin mitä avausmatka näytti. Ja jos Kalla vie vielä kolmekymppiä niin sitten menee jo liiallisuuksiin.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Öhrstig voitti Oberstdorfissa 2005. Sapporon kisat meni Ruotsilta ja Ruotsin huollolta muuten aivan penkin alle ja tuloksena oli vain kaksi mitalia. Anna Haag oli jo ollut ennen Vancouverin vuotta aiemmalla nimellään Anna Hansson kyllä siinä ihan kärjen tuntumassa, eikä nyt aivan tuntemattomuudesta tullut Vancouverissa mitaleille vaikka yllättäjä olikin, mutta noin muuten voin tuon allekirjoittaakin. Ruotsin parhaimmat vuodet ovat sattuneet olympialaisiin (aiemmin mainittujen lisäksi Torinossa sprinteistä kolme kultaa) ja nyt ei suuri ihme olisi mikäli kultaa tulee vielä naisten sprintistä (Stina Nilsson), naisten kympiltä (Kalla tottakai) ja molemmissa naisten viesteissäkin Ruotsi saattaa olla vahvoilla mikäli norjalaiset Wengin ja Östbergin johdolla jatkavat yhtä vaisusti kuin mitä avausmatka näytti. Ja jos Kalla vie vielä kolmekymppiä niin sitten menee jo liiallisuuksiin.

No joo, näin se muisti tekee tepposia. Pitäisi aina tarkistaa eikä luottaa muistiinsa liikaa näin vanhoissa asioissa. Eihän Haag eikä Ebba Andersson mistään puskista ole tulleetkaan, mutta selvästi uusi taso löytyi juuri olympialaisiin. Ei Haag kuitenkaan tuolloin mitalisuosikki tai edes varteenotettava ehdokas ollut. Anderssonin hiihto ei ehkä ollut aivan niin suuri yllätys, kun hiihti olympialaisten alla maailmancupissa jo hyvin. Mutta kuitenkin olympialaisiin on jälleen nostettu uusi nimi mitalitaistoon.
 

Biath

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kontiolahden Urheilijat
Kaisalla menee aika usein niin, että niin kauan kuin kisa pysyy suhteellisen paineettomana, menee hyvin. Ja kun aletaan kamppailla mitaleista, alkaa nainen tutisemaan. Kun taas joku Tora Berger kiskoi lukuisia kertoja juuri viimeisen pystyn sarjatulella nollille ja sai kenties perustasoaan enemmän arvokisalätkiä.

Vaikka olen seurannut lajia kauan, en siltikään pysty sanomaan laukauksista, mikä meni ohi hermojen takia ja mikä jonkun muun takia - tai itseasiassa muu syy on aika helppo sanoa useinkin. Joskus aiemmin laitoin tilastoja tänne, jotka auttavat näkemään faktoja. Jos sinulla olisi jotain tarkempaa kuin valistunut mielipide, olisin kiinnostunut tutkimaan niitä, siis faktoja. Se että ampuu arvokisoissa yhtä huonosti tai hyvin kuin keskimäärin ei riitä argumentiksi siihen, että joku tai jotkut laukaukset menevät ohi jostain tietystä syystä. Olet aiemmin maastohiihtoketjussa perustellut huonoa kisaa suksien luistolla tai alkavalla sairastelulla, minkä perusteella olenkin arvostanut kommenttejasi. Nyt kuitenkin tunnut menettäneen analyyttisen otteen täysin. Eikö samat syyt ampumahiihdossa olekaan syitä? En mene tarkemmin jo käsiteltyihin syihin: ne ovat asiaa harrastaville jo tuttuja.

Edit: On muuten älytöntä kirjoittaa maastohiihtoketjuun myös ampumahiihdosta. No kun kerran on perustettu niin menköön. Perustetta tähän oivallukseen en huomaa.

Vielä lisäyksenä, että hermojen takia epäonnistumista pidetään jotenkin kaikkein pahimpana tapana hävitä. Kaikki huiput ampumahiihdossa myöntävät jännityksen vaikutuksen, eikä se ole muuta kuin lajiin kuuliva fakta. Jotkut parjää paremmin, jotkut huonommin. Analyysi kilpailusta kuitenkin menee iltapäivälehdistön keskustelupalstan tasolla näillä "hermot meni" kommenteilla. Enemmän ajatusta ja lajin tuntemusta: kun muut syyt on poissuljettu, jää jäljelle sattuma ja ne hermot. Toisaalta ne jotka eniten hokevat tätä hermo-teoriaa, ovat usein kaikkein eniten eksyksissä todellisesta analyysistä. Mutta tulkoon jokainen onnelliseksi tavallaan.
 
Viimeksi muokattu:

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Vaikka olen seurannut lajia kauan, en siltikään pysty sanomaan laukauksista, mikä meni ohi hermojen takia ja mikä jonkun muun takia - tai itseasiassa muu syy on aika helppo sanoa useinkin. Joskus aiemmin laitoin tilastoja tänne, jotka auttavat näkemään faktoja. Jos sinulla olisi jotain tarkempaa kuin valistunut mielipide, olisin kiinnostunut tutkimaan niitä, siis faktoja. Se että ampuu arvokisoissa yhtä huonosti tai hyvin kuin keskimäärin ei riitä argumentiksi siihen, että joku tai jotkut laukaukset menevät ohi jostain tietystä syystä. Olet aiemmin maastohiihtoketjussa perustellut huonoa kisaa suksien luistolla tai alkavalla sairastelulla, minkä perusteella olenkin arvostanut kommenttejasi. Nyt kuitenkin tunnut menettäneen analyyttisen otteen täysin. Eikö samat syyt ampumahiihdossa olekaan syitä? En mene tarkemmin jo käsiteltyihin syihin: ne ovat asiaa harrastaville jo tuttuja.

Edit: On muuten älytöntä kirjoittaa maastohiihtoketjuun myös ampumahiihdosta. No kun kerran on perustettu niin menköön. Perustetta tähän oivallukseen en huomaa.

Vielä lisäyksenä, että hermojen takia epäonnistumista pidetään jotenkin kaikkein pahimpana tapana hävitä. Kaikki huiput ampumahiihdossa myöntävät jännityksen vaikutuksen, eikä se ole muuta kuin lajiin kuuliva fakta. Jotkut parjää paremmin, jotkut huonommin. Analyysi kilpailusta kuitenkin menee iltapäivälehdistön keskustelupalstan tasolla näillä "hermot meni" kommenteilla. Enemmän ajatusta ja lajin tuntemusta: kun muut syyt on poissuljettu, jää jäljelle sattuma ja ne hermot. Toisaalta ne jotka eniten hokevat tätä hermo-teoriaa, ovat usein kaikkein eniten eksyksissä todellisesta analyysistä. Mutta tulkoon jokainen onnelliseksi tavallaan.

Ampumahiihdossa hermoilla on paljon isompi merkitys kuin maastohiihdossa. Voi olla, että Kaisan hiihtovauhti oli hieman totuttua huonompaa suksen tai aiemman sairastelun perusteella. Kenties hutejakin meni tämän piikkiin.

Iso trendi on silti se, että Kaisa on vetänyt seitsemät arvokisat putkeen epäonnistuen sprintissä, enemmän tai vähemmän. Aika yksimielisiä ihmiset ihan asiantuntijoita myöten tuntuvat olevan jonkinasteisesta arvokisapeikosta. Osa menee hermojen piikkiin. Osa menee ainaisen sairastelun piikkiin, mistä itse asetan vastuuta myös urheilijalle. Osa menee sen piikkiin, että Kaisa ei kunnolla tähtää kuntopiikkiä arvokisoihin. Ja niin edespäin.

Sen verran paljon omien opintojeni kautta tiedän psykologiasta, että tunnistan myös Kaisan puheista, elekielestä ja "epäonnistumisen valmistelusta", että arvokisat ovat hänelle todella kova paikka ja hermot ovat tiukilla. Näen hänessä ja hänen puheissaan myös paljon itseäni. Epäonnistumisen pelko pyrkii ottamaan valtaa mahdollisuuksien näkemiseltä.

Lisäksi urheilua iät ja ajat seuranneena on vain niin, ihan faktana, että toiset urheilijat suoriutuvat paremmin arvokisoissa omaan perustasoonsa nähden kuin toiset. Mielessä on paljon enemmän voimaa (tai uhkaa) kuin useat tuntuvat arvelevan.
 

Biath

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kontiolahden Urheilijat
Sattuipas hyvin, kun tuli esimerkki hermojen pettämisestä. Viimeinen pysty nollille kun ei ollut paineita. Tämä oli myös Puurusen analyysi. Toinen tapa analysoida voisi olla se, minkä sanoin jo kisan alussa: keskiradat on tuulisia. Domra joutui siihen pyöritykseen ja ampui 4 ohi, Kaisa oli kakkosradalla ja ampui nollat. Totta varmaan osin, että paineitakaan ei ollut. Olen aina pitänyt Dahlmeieriä ja Domraa parhaimpina ampujina paineessa.

Puurunen vapautui vasta sitten puhumaan, kun oli selvää, ettei Kaisa voi pärjätä. Kommentit, että penkka oli kaikille sama, on höpöä. Taas hyvää se, että paras mielestäni voitti. Ei nämä tuulet kyllä lajille ole hyväksi. Eikä Pasilan miehet.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Dahlmeierilla viimeisestä kahdeksasta arvokisastartista (viestit toki mukana) seitsemän voittoa ja yksi kakkossija. Viime kaudelta 3/5 cupeista himaan, kun ekaa kertaa koskaan kiersi koko cupit, kahdessa kakkonen. Viimeksi mitaleitta arvokisastartissaan Kontiolahdella 2015. Alkaa olla Neunerkin paperia näillä saavutuksilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös