Omalla sähkömaasturilla nyt muutamia lenkkejä takana. Onhan se pirun hauskaa kun oppii hyödyntämään sen ominaisuuksia koko ajan paremmin. Juurakossa ja kivikossa oikeastaan mitä kovempaa pystyy ajamaan, sitä tasaisemmin se kulkee. Tulee vain itsesuojeluvaisto vastaan nopeammin kuin pyörän ominaisuudet. Kilometreissä pisimmät lenkit on kuitenkin takana vanhalla jäykkäperäisellä manuaalimaasturilla. Heinäkuulle varasin loman alkajaisiksi viikoksi mökin Saariselältä. Sinne sitten Suomen parhaille maastopyöräreiteille nautiskelemaan...
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Kahdeksan suomalaista voitti Stanley Cupin Panthersin mukanaLue lisää »
-
Connor McDavidin ennätyspudotuspelit toivat Conn Smythe Trophyn − ensimmäinen häviävän finalistin palkittu 21 vuoteenLue lisää »
-
Panthers voitti trillerissä ensimmäisen Stanley Cupinsa − Oilers ei onnistunut hyödyntämään huippupaikkojaanLue lisää »
-
Joonas Korpisalo kaupattiin Bruinsiin − vuoden takainen Vezina-voittaja Ullmark toiseen suuntaanLue lisää »
-
Jo seitsemäs suomalainen Tirkkosen valmennukseen – Rasmus Heljanko TychyynLue lisää »
-
Atte Tiitinen vahvistamaan II-divisioonan Suolahden UrhoaLue lisää »
Pyöräily harrastuksena
- Viestiketjun aloittaja Vuokralainen
- Alkaa
- 29 580
- 270
Vanha viidakon ja metsän sanonta...vauhti korjaa virheet :)
Kävin minäkin ensimmäisen lenkin sähkötäpärilläni juurakossa. Työmatkaa sillä olen hinkuttanutkin jo, mutta nyt pääsi varsinaiseen käyttötarkoitustestiin. Alku ei mennyt lupaavasti, ajoin vesisateisen päivän jälkeen metsäpolulta kelkkareitille, jossa sattui olemaan heti alkuun vettä puolisääreen asti. Vauhdilla kun tulet ja suovelli imaisee eturenkaan jarrulevyä myöten.. voin kertoa, että kastui muutakin kuin lahkeet. Rakas harrastus silti, edelleen! Kaurapyörällä olis jäänyt tuokin reittivalinta kokeilematta. Onhan tämä eri hauskaa sähkön avulla!
Mutta sitten seuraavaan. Ajattelin jälkipolvea kuskata kärryllä. Akseli tilattu, kärry hankittu, kypäräkin juniorille on.
Mutta sitten se ns vetokoukku pyörään, tämmöinen (urlin takana tämä koukku) menisi ilmeisen varmasti - kärryn ns oheistuote (North). Toisaalla vastaavat maksavat puolet vähemmän. Konkurssiin näiden muiden investointien jälkeen tämä ei toki enää vie, mutta passaako nuo ”tarvikemallit” yksi yhteen? Biltemasta saa kympillä jne.
Mutta sitten seuraavaan. Ajattelin jälkipolvea kuskata kärryllä. Akseli tilattu, kärry hankittu, kypäräkin juniorille on.
Mutta sitten se ns vetokoukku pyörään, tämmöinen (urlin takana tämä koukku) menisi ilmeisen varmasti - kärryn ns oheistuote (North). Toisaalla vastaavat maksavat puolet vähemmän. Konkurssiin näiden muiden investointien jälkeen tämä ei toki enää vie, mutta passaako nuo ”tarvikemallit” yksi yhteen? Biltemasta saa kympillä jne.
Minkä merkkinen kärry? En osaa kaikista sanoa mutta meillä on ollut Burley ja Thule. Niissä ainakin koukut selkeästi erilaisia vaikka ulkoisesti hyvin samannäköiset. Itse ostaisin varmuuden vuoksi juuri omaan kärryyn tehdyn niin ei tarttis säätää kun ei noi niin kalliita ole.
Itselläkin uusi pyörä alla pienten viivästysten jälkeen. Eilen TCR:llä eka iltalenkki. On kyllä villiä ajaa tollasella reilun 8kg painoisella vehkeellä joka ei notku tai niiaa mihinkään suuntaan tämmösen 115kg kuskin alla. Sähkövaihteet ja watit on kyllä kivat, vielä kun oppii lukemaan tuota isoa datan määrää mitä Garmin nyt ulos pukkaa.
Hanko-Nuorgam suoritettu, startti oli viikko sitten lauantaina klo 9:00 ja maalissa olin eilen klo 18:45. Huikea kokemus kaikkine juonteineen, mies ja kalusto kesti reissun erittäin hyvin ja pääkoppakin pysyi kasassa.
Suosittelen jokaiselle joka edes kerran on tällaista miettinyt, mene ihmeessä. Räätälöi itselle sopiva tapa, mulle toimi tällainen seitsemän päivän suoritus huoltoauton tuella, joku voi vetää vaikka satasen päiviä parin viikon ajan ja sit ne hulluimmat ajaa alle neljään vuorokauteen nukkuen bussipysäkeillä.
Suosittelen jokaiselle joka edes kerran on tällaista miettinyt, mene ihmeessä. Räätälöi itselle sopiva tapa, mulle toimi tällainen seitsemän päivän suoritus huoltoauton tuella, joku voi vetää vaikka satasen päiviä parin viikon ajan ja sit ne hulluimmat ajaa alle neljään vuorokauteen nukkuen bussipysäkeillä.
Kova suoritus!
Tähän suositus perään seurata Tero Niemelän ja Sami Pasasen matkaa Tour Dividellä. Matka siis Kanadan rajalta Meksikon rajalle läpi Yhdysvaltojen. Kavereilla tätä kirjoittaessa 275 mailia takana, lähtö eilen.
Tour Divide 2024 live tracking app by trackleaders.com
Embeddable tracking application, live tracking event map for Tour Divide 2024, leaderboard coverage, including links to individual track history pages
trackleaders.com
Login • Instagram
Welcome back to Instagram. Sign in to check out what your friends, family & interests have been capturing & sharing around the world.
www.instagram.com
Teron mietteitä reissusta kuuntelin juuri Soraläppä-nimisestä podcastista. Menossa pääasiassa telttamajoituksella ja aikaa varattu 30 päivää, tosin uskoi että menisi vähän alle. Mutta reitti ei tosiaan ole sileätä asfalttia niin 150 km vuorokaudessa 30 päivän ajan on ihan "hattu päästä"-tason suoritus. Pro-kuski pystyi ajamaan reissun alle 13 vuorokauteen, mutta "viralliseksi" ennätykseksi tuota ei lasketa kun media oli mukana reitillä joten ei täyttynyt unsupported-säännöt. Tästä ajosta on reilun tunnin dokumentti Youtubessa, jos kiinnostaa: https://www.youtube.com/watch?v=ZYRKjKsDgyQKova suoritus!
Tähän suositus perään seurata Tero Niemelän ja Sami Pasasen matkaa Tour Dividellä. Matka siis Kanadan rajalta Meksikon rajalle läpi Yhdysvaltojen. Kavereilla tätä kirjoittaessa 275 mailia takana, lähtö eilen.
Tour Divide 2024 live tracking app by trackleaders.com
Embeddable tracking application, live tracking event map for Tour Divide 2024, leaderboard coverage, including links to individual track history pagestrackleaders.com
Login • Instagram
Welcome back to Instagram. Sign in to check out what your friends, family & interests have been capturing & sharing around the world.
Joo samastapa tämä tuli itselle myöskin ekaks vastaan. Suositus myös Soraläpälle!
Huomenna pitäisi lähteä Espoosta mökille noin 130km päähän pyörällä ja tarkoitus olisi ajella 130:stä lähes Hämeenlinnaan asti. Onkohan kukaan tuota ajellut viime aikoina? Minkälaisessa kunnossa asvaltti ja piennar on ja kuinka tuolla autoilijat suhtautuu maantiepyöräilijöihin? Hiukan jännittää pientareella ajo, kun suomalaisista autoilijoista löytyy sen verran paljon pyöräilijöihin kusipäisesti suhtautuvia...
Vuokralainen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kerho! Arsenal
En ole tänä kesänä tuota ajellut, mutta useasti aiemmin Hämeenlinnan ja Hyvinkään väliä. Hyvässä kunnossa se on ollut ja hyvä on ollut ajella.
Ongelmakohta on mielestäni Turengin liittymästä Hämeenlinnaan päin, koska tolla välillä ajaa todella paljon rekkoja johtuen Moreenin teollisuusalueesta ja siinä on kyllä välillä todella ahdasta. Sen pätkän pyrin itse kiertämään.
Jos siitä siitä Turengin liittymästä(22) eteenpäin löydät vaihtoehtoisen reitin, niin suosittelen valitsemaan sen. Minä koukkaan siitä tielle numero 292 ja Siankärsäntien kautta kohti Hämeenlinnaa.
Kiitos vinkistä!
Määränpää on Eteläisten takana, joten alunperin olin ajatellut ajella 130:stä 10-tielle asti, mutta tuolle 292:lle voisikin poiketa!
Kova veto! Saako kysyä minkälaisilla watteja kampiin välittyi, sikäli mikäli jos tehomittaus oli käytössä? Joka tapauksessa kyllä tuossa täytyy viihtyä pyörän päällä ja muutenkin saa olla kunnossa päästä varpaisiin.
Itsellä on vasta reilu kuukausi aktiivista ketjunpyörittystä takana ja talvikin oli liikunnan osalta kovin epätasainen. Vielä kun sairasti flunssan tuossa huhti-toukokuun vaihteessa, niin aika nöyrin mielin on saanut lähteä ketjua pyörittämään. Yksi asia minkä joutui toteamaan, oli heikoksi päässyt keskivartalon lihaskunto ja sen kyllä huomasi varsinkin alussa, jos lenkin pituus venyi yli kolmen tunnin. Jälkeen päin ajateltuna sen huomasi kyllä jo talvella hiihtäessä mutta ei silloin osannut yhdistää asioita. Mutta kas kummaa, kun säännöllisesti ajaa tämän kuukaudenkin verran, niin alkaa muutosta olemaan jo havaittavissa. Ja salilla tai kotona jumpaten on sen verran muistanut tässä ohessa antaa kropalle ärsykkeitä, että pysyy se paketti huomattavasti paremmin kasassa.
On tehonmittaus, kaikki treenit olen tehnyt tehopohjaisesti jo useamman vuoden. Laskin tuossa huvikseni keskitehon. Seitsemän etappia, keskiteho 145,5W, pienin lukema päivä 3 139W ja suurin viimeisenä päivänä 152W.
Noi lukemat on mulle tän hetkisellä kunnolla sellaisia että kunhan energiaa saa koneeseen niin noilla keskitehoilla jalat pyörii niin kauan ku ukko pysyy hereillä. FTP on tällä hetkellä noin 270W, eli ajelin todella pienillä tehoilla. Tähän reissuun valmistautumisen aloitin viime vuonna syyskuussa, treenasin keskimäärin 10-12 tuntia viikossa, kovimmat viikot oli 15 tuntisia, tuota enempää ei oikein työssäkäyvä perheellinen ehdi suorittaa.
Treeniä, treeniä sillä se kestävyys tulee ja tietty se että fillari on omaan kroppaan oikeanlainen.
Ja sitten vinkki treenaamiseen, oli se sitten pyöräilyä, hiihtoa, juoksua tai jotain muuta kestävyysurheilua.
Ekana pitää unohtaa matka ja keskinopeus ne ei oo treenatessa mitenkään tärkeitä lukemia, treenaamiseen käytetty aika on se tärkein. Minultakin moni kyselee että paljonko oot tänä vuonna ajanut...vastaus, jos kilometrejä tarkoitat niin en osaa vastata kun ei sillai kiinnosta.
Toinen vinkki, todella iso osa pyöräilyyn kuntoiluna ja kunnonkohotuksena suhtautuvista treenaa aivan väärin, vedetään aina omaan kuntotasoon nähden ihan liian lujaa ja kuvitellaan että kun vetää verenmaku suussa niin kehittyy.
Kestävyyshommien treenaamisen juttu on se että vedetään joku 70-75% ajasta kohtuu kevyesti PK-alueilla isoja määriä, toki sit ku mennään kovaa niin sit mennään oikeasti kovaa.
Kireitä ketjuja kaikille ja mukavia retkiä, pyöräily on parasta.
Ekana pitää unohtaa matka ja keskinopeus ne ei oo treenatessa mitenkään tärkeitä lukemia, treenaamiseen käytetty aika on se tärkein. Minultakin moni kyselee että paljonko oot tänä vuonna ajanut...vastaus, jos kilometrejä tarkoitat niin en osaa vastata kun ei sillai kiinnosta.
Toinen vinkki, todella iso osa pyöräilyyn kuntoiluna ja kunnonkohotuksena suhtautuvista treenaa aivan väärin, vedetään aina omaan kuntotasoon nähden ihan liian lujaa ja kuvitellaan että kun vetää verenmaku suussa niin kehittyy.
Kestävyyshommien treenaamisen juttu on se että vedetään joku 70-75% ajasta kohtuu kevyesti PK-alueilla isoja määriä, toki sit ku mennään kovaa niin sit mennään oikeasti kovaa.
Kireitä ketjuja kaikille ja mukavia retkiä, pyöräily on parasta.
Täälläkin on tehomittari ollut käytössä muutaman vuoden, ja jos nyt ei heti, niin aika nopeasti sen käyttöönoton jälkeen on loppunut matkan tai nopeuden seuraaminen. Yleisin näkymä. mitä Garmin mulle lenkin aikana näyttää, sisältää seuraavat tiedot: aika, 3s teho, keskiteho, syke ja kadenssi.
Tuota 70-75% treeniajasta pk-alueella -mantraa olen pohtinut, ehkä jopa kyseenalaistanut itsekseni ja on tämä tainnut olla keskustelunaiheena jossain pyöräilymedioissakin. En lähde sitä kiistämään, etteikö valtaosa harjoittelusta pitäisi olla sitä pk-harjoittelua. Mutta tuossa on hyvä pitää mielessä myös käytettävissä oleva harjoitteluaika. Sanotaanpa vaikka, että viikossa on harjoitteluun käytettävissä keskimäärin sellainen 15h, jolloin tuo 70-75% pk:ta pitää varmasti paikkansa. Jos käytettävissä olevaa aikaa onkin 10h tai vähemmän, niin tuleeko parhaita tuloksia, edes pitkällä aikavälillä niin, että edelleen 3/4 tehdään pk-vyöhykkeellä? Suurilla harjoittelumäärillä se on ymmärrettävää, että kroppa kestäisi kuormituksen. Mutta jos mennään pienemmillä harjoittelumäärillä, niin päästäänkö parempiin tuloksiin, jos pk:n osuus lasketaan johonkin 55-60% ja loput sitten kovia harjotteita (esimerkiksi mallia 2x20min kynnysteholla lämmittelyineen, palautuksineen ja jäähdyttelyineen, joka olisi noin 1h20min/treeni)? Vähemmillä harjoittelumäärillähän on, ainakin teoriassa, kropalle enemmän palautumisaikaa. Toki tässä ei huomioida muita elämän osa-alueita, jotka saattavat kuormittaa elimistöä ja heikentää palautumista. Ja tietysti riippuu tavoitteistakin, että mitä tuloksia halutaan. Tämä pohdinta on keskitehon parantamisen näkökulmasta, mikä lienee kestävyyslajissa olennaisinta.
Oma FTP oli viime kesänä jossain 250 kieppeillä, mihin saatoin olla jo tyytyväinen. Syksystä alkaen tuli sitten turhan monesta suunnasta häiriötekijöitä, että olisi pysynyt treenit trainerilla ja/tai ladulla riittävän säännöllisenä. Joihinkin asioihin voi itse vaikuttaa ja niistä on yrittänyt ottaa opiksi, muilta osin täytyy toivoa ettei niitä häiriötekijöitä ilmaannu ja ensi talven ylitys olisi ehjempi. Eihän tästä harrastuksesta liian vakavaa pidä tehdä, mutta on se vielä monin kerroin mukavempi harrastus, kun kehitys ei heijaa edestakaisin.
Tuota 70-75% treeniajasta pk-alueella -mantraa olen pohtinut, ehkä jopa kyseenalaistanut itsekseni ja on tämä tainnut olla keskustelunaiheena jossain pyöräilymedioissakin. En lähde sitä kiistämään, etteikö valtaosa harjoittelusta pitäisi olla sitä pk-harjoittelua. Mutta tuossa on hyvä pitää mielessä myös käytettävissä oleva harjoitteluaika. Sanotaanpa vaikka, että viikossa on harjoitteluun käytettävissä keskimäärin sellainen 15h, jolloin tuo 70-75% pk:ta pitää varmasti paikkansa. Jos käytettävissä olevaa aikaa onkin 10h tai vähemmän, niin tuleeko parhaita tuloksia, edes pitkällä aikavälillä niin, että edelleen 3/4 tehdään pk-vyöhykkeellä? Suurilla harjoittelumäärillä se on ymmärrettävää, että kroppa kestäisi kuormituksen. Mutta jos mennään pienemmillä harjoittelumäärillä, niin päästäänkö parempiin tuloksiin, jos pk:n osuus lasketaan johonkin 55-60% ja loput sitten kovia harjotteita (esimerkiksi mallia 2x20min kynnysteholla lämmittelyineen, palautuksineen ja jäähdyttelyineen, joka olisi noin 1h20min/treeni)? Vähemmillä harjoittelumäärillähän on, ainakin teoriassa, kropalle enemmän palautumisaikaa. Toki tässä ei huomioida muita elämän osa-alueita, jotka saattavat kuormittaa elimistöä ja heikentää palautumista. Ja tietysti riippuu tavoitteistakin, että mitä tuloksia halutaan. Tämä pohdinta on keskitehon parantamisen näkökulmasta, mikä lienee kestävyyslajissa olennaisinta.
Oma FTP oli viime kesänä jossain 250 kieppeillä, mihin saatoin olla jo tyytyväinen. Syksystä alkaen tuli sitten turhan monesta suunnasta häiriötekijöitä, että olisi pysynyt treenit trainerilla ja/tai ladulla riittävän säännöllisenä. Joihinkin asioihin voi itse vaikuttaa ja niistä on yrittänyt ottaa opiksi, muilta osin täytyy toivoa ettei niitä häiriötekijöitä ilmaannu ja ensi talven ylitys olisi ehjempi. Eihän tästä harrastuksesta liian vakavaa pidä tehdä, mutta on se vielä monin kerroin mukavempi harrastus, kun kehitys ei heijaa edestakaisin.
Hyvää pohdintaa koko teksti, näissä treenihommissa on montaa koulukuntaa ja erilaisia ohjelmia on vaikka kuinka ja monta, yhteistä kaikissa on kuitenkin se mitä moni ei ymmärrä...se että koko ajan "täysii" vetämällä ei kukaan kehity.
Tuo FTP-arvo on kyllä pirullinen juttu, sen saa säännöllisellä treenillä aika nopsaan sinne 240-260W tienoille ja sit tahti hidastuu kun ei oo aikaa treenata tarpeeksi, 300W on sellainen haamuraja normi kuntoilijalle jota kovin moni ei saavuta vaikka hinkkaisi monta vuotta.
Piru kun pitää käydä töissä.
Tuo FTP-arvo on kyllä pirullinen juttu, sen saa säännöllisellä treenillä aika nopsaan sinne 240-260W tienoille ja sit tahti hidastuu kun ei oo aikaa treenata tarpeeksi, 300W on sellainen haamuraja normi kuntoilijalle jota kovin moni ei saavuta vaikka hinkkaisi monta vuotta.
Piru kun pitää käydä töissä.
Hyvää pohdintaa kyllä. Minä edustan sitä koulukuntaa, että en oikein tykkää mitata noita juttuja, ehkä se jopa vie fiilistä tästä kuten muistakin harrastuksista. En kyllä tosin taida omistaakaan mitään laitteistoa wattien yms. mittaamiseen. Kukin tyylillään. Mulle tulee työmatkapyöräilyä n. 4500 km vuodessa ja muuta pyöräilyä vielä tuotakin enemmän. Tuo riittää minulle hyvin pitämään yllä jonkinlaista kuntoa. Plus toki muu liikunta tuohon päälle, fyysinen työ jne.
Tottakai jos treenaisin tavoitteellisesti jotain kilpailua tai tapahtumaa tms. varten, niin ehkä sitten. Mutta kun haluan nähdä tämänkin jutun ensisijaisesti fiilistelynä enkä treenaamisena. ;) Ymmärrän kyllä, että olisi hyvä seurata esim. palautumista, sillä jatkuva pitkäkestoinen alipalautumistila on hirveä juttu.
Viikonloppuna meinasi tulla valkohäntäpeura syliin alamäessä Boxintiellä lähellä Gesterbyntien risteystä. Onneksi ko. otus säikähti ja pakeni takaisin metsään. Hieman tuossa kyllä säpsähti, selvisimme molemmat säikähdyksellä. Olin siis menossa Hindsbyn suuntaan ja Sipoo siis luonnollisesti kyseessä.
Tottakai jos treenaisin tavoitteellisesti jotain kilpailua tai tapahtumaa tms. varten, niin ehkä sitten. Mutta kun haluan nähdä tämänkin jutun ensisijaisesti fiilistelynä enkä treenaamisena. ;) Ymmärrän kyllä, että olisi hyvä seurata esim. palautumista, sillä jatkuva pitkäkestoinen alipalautumistila on hirveä juttu.
Viikonloppuna meinasi tulla valkohäntäpeura syliin alamäessä Boxintiellä lähellä Gesterbyntien risteystä. Onneksi ko. otus säikähti ja pakeni takaisin metsään. Hieman tuossa kyllä säpsähti, selvisimme molemmat säikähdyksellä. Olin siis menossa Hindsbyn suuntaan ja Sipoo siis luonnollisesti kyseessä.
Pyöräily alkanut vähän kiinnostelemaan ihan kuntoilumielessä. Hakusessa olisi perus yleispyörä liikkumiseen. Landella kun asustellaan niin metsä/maastoajolta vaikea välttyä ellei halua samoja reittejä ajella. Kannattaa siis varmaan suosiolla ostaa maastopyörä? Mitä merkkejä suosittelette tai onko jotain mitä kannattaisi erityisesti välttää? Budjetti melko rajallinen.
Jos on paljon hiekkatietä saatavilla, niin myös gravel-pyörä on toimiva laite. Jos ei ole ikinä "harrastanut", niin menee vähän arvaukseksi kumpi kiinnostaa enemmän alun jälkeen. Gravelillä pääsee kevyemmät polut ainakin väliaikaisesti, mutta toki maastopyörä on näihin omiaan. Maasturilla taasen on aavistuksen turhauttavaa sitten hinkata tietä pitkin. Maasturin ajoasento on alkuun (jos "nollista" lähtee) ainakin huomattavasti mukavampi, mutta tämäkin on tottumiskysymys.
Itse pyörään kannattaa varata 1000-1500€ sanoisin. Sillä saa jäykkäperäisen maasturin tai perus gravelin. Budjetilla myöskin käytetyn hankkiminen on hyvä ajatus kunhan katsoo muutaman jutun pyörästä ja löytää sopivan. Sinänsä pyörän merkillä ei hirveästi ole merkitystä ainakaan tuossa "hinnat alkaen" harrastusluokassa. Jos jotain pitäisi maastopuolella välttää (tuossa hintaluokassa) niin Suntourin keuloja, pikalinkkuja, enempää kuin yhtä eturatasta ja muita kuin Shimanon tai SRAMin jarruja. Noilla kun käyt katselemassa paikallisissa pyöräliikkeissä, niin luulisi löytyvän ihan toimivia pelejä. Tärkein juttu kuitenkin on oikea koko.
Käytettyä jos lähtee ostamaan, niin katsoisin vähän samoja juttuja. Osat pitäisi olla parempia kuin uudessa samanhintaisessa luonnollisesti, mutta mitään älyttömän vanhaa pyörää en ostaisi etenkään maastoon, koska geometrian kehitys on ollut melkoista tässä viimeisen vuosikymmenen aikana. Voimansiirron ja renkaat joutuu uusimaan noista usein ensimmäisenä, joten niiden kuluneisuudella ei lopulta ole älytöntä merkitystä ostaessa. Yleiskuntoa tietysti kannattaa tutkia ja selvittää miten pyörää on pidetty. Onko sillä ajettu työmatkaa vai harrastettu. Usein harrastevehkeitä on pidetty paremmin, vaikka niillä olisi ajettu huomattavasti rajummin.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy