Millä logiikalla voi noin päätellä? Minähän olen melko suoraan sanonut, että minusta kone-hankintoja pitäisi aikaistaa jotta ei molempia kone-malleja tarvitse lähettää samaa asiaa varten Yhdysvaltoihin.
Tie ymmärrykseen eli ymmärsitkö lukemaasi:
Syöttöpiste kirjoitti:
Jos Suomi olisi aikaistanut uusien hävittäjien hankintaa, olisi prosessi niiden hankkimiseen pitänyt käynnistää jo suurinpiirtein vuoden 2007-2008 paikkeilla. Tuossa vaiheessa PV aloitti matokuurin, jolla se leikkasi menojaan viiden seuraavan vuoden aikana noin 800 miljoonan euron verran. Samaa matokuuria oli luvassa muillekin valtionhallinon aloille mutta PLM oli ainoa joka toteutti vaaditut leikkaukset täysimääräisesti. Kuinka todennäköisenä voidaan pitää sitä, että uuden koneen hankintaan olisi saatu poliittinen päätös tuona aikana, varsinkin kun Hornettien elinkaarta oli suurella osalla kalustoa jopa 20 vuotta jäljellä?
On tavattoman helppoa sanoa jotain mutta samalla jättää huomiotta se mikä oli lähtötilanne tuolloin. Kuten
@Syöttöpiste lainaamassani osassa selventää, mikäli konehankintaa olisi aikaistettu useilla vuosilla lähtöasetelma olisi ollut merkittävällä tavalla toinen ja se olisi ajoittunut aikaan, jolloin Puolustusvoimat aloitti sen todellisen matokuurin, josta sinäkin olet olettaen lukenut, tällöin on sitten syytä pohtia, että kuinka oletettavaa on se, että valtion budjetista olisi löytynyt riittävästi rahaa uudelle konehankinnalle tai millainen rahoitus sille olisi saatu?
Mikä poliittinen myrsky siitä olisi noussut, jos samalla olisi leikattu sadoilla miljoonilla ja aloitettu valmistelemaan uuden konetyypin valintaa - asetelmaa olisi tässä tilanteessa entisestään vaikeuttanut se, että F/A-18 Hornetilla olisi ollut niitä lentovuosia jäljellä vielä kohtuullisen paljon. Asetelmasta olisi tehnyt vaikean se, että seurauksena olisi ollut ainakin kaksi myrskyä - toinen puoluepoliittinen myrsky ja toinen olisi sitten käyty PV:n sisällä, osin julkisuudelta piilossa.
Puolustusvoimissa asetelma olisi varmasti herättänyt närää eri aselajien välillä. Noihin aikoihin Suomessa väännettiin peistä kovasti Ottawan sopimuksesta (jv. miinat kieltävä sopimus), tämä oli Tarja Halosen ja rauhanjärjestöjen lempilapsi ja sopimukseen liittymisen (Suomi liittyi v. 2011) myötä maavoimille luvattiin hankkia korvaavia asejärjestelmiä, joita ei sitten täysimääräisenä ole hankittukaan - yllätys yllätys. On siis pohdittava tämäkin näkökulma huomioiden uusia konehankintoja. Mikä vaikutus sillä olisi ollut säästölinjalle joutuneessa puolustusvoimissa ja toisaalta millainen vaikutus Tarja Halosella henkilönä olisi ollut tuolloin tässä keskustelussa.
Mutta mikäli Suomi olisi aikaistanut omaa päätöstään vajaalla vuosikymmenellä (tästä päivästä laskien), on sitten myös otettava huomioon se, että Lockheed Martin F-35 Lightning II oli suorittanut ensilentonsa vasta joulukuussa 2006, vaikka kyseessä oli kone, johon jo tuolloin oli asetettu selkeät tavoitteet (eikä ohjelman kaikki ongelmat olleet vielä tulleet esille), Suomessa olisi aivan varmasti mietitty, että kuinka realistinen vaihtoehto F-35 olisi tuolloin ollut. Todennäköisesti se olisi jollain tapaa otettu mukaan kilpailuun, mutta on hyvin mahdollista, että konetyyppi olisi voinut jopa jäädä kilpailun ulkopuolelle, etenkin jos tarkoituksena olisi ollut ottaa uusi konetyyppi käyttöön ennen v. 2020 alkua. Vähintään tästä olisi käyty kohtuullista keskustelua ja tämän hetken tilanne huomioiden, keskustelu olisi ollut perusteltua samoin kuin konetyypin jättäminen "platalle".
Tällä hetkellä konetyyppi on testaus ja koulutuskäytössä vain neljällä maalla: USA, Iso-Britannia, Norja ja Alankomaat. Se ei siis ole vielä operatiivisessa käytössä, sen sijaan se on rajoitetussa operatiivisessa käytössä USA:ssa.
Konetyypin ohjelman viivästymisestä johtuen tilanne Suomessa olisi ikävällä tavalla mielenkiintoinen mikäli ilmavoimien seuraavan konetyypin valinnat olisi aloitettu ennen v. 2010. Jos Suomi olisi valinnut F-35 Lightning II ja toimitukset aloitettavaksi ennen v. 2020 niin Suomessa elettäisi nyt melkoisen epämiellyttäviä hetkiä. Suurella todennäköisyydellä F/A-18 Hornetien käyttöä jouduttaisi pidentämään aiottua pidemmälle, mutta nyt siten ettei tähän olisi valmistuttu päivitysten muodossa, seuraus olisi se, että käytössä olisi "vanhenevaa rautaa" mutta ei varmuutta milloin uusi kone saadaan käyttöön.
Tällä hetkellä F-35 Lightning II versioita on toimitettu (hyvin rajoitetusti) vain USA:lle ja Level 1-4 kumppaneille, muut eivät ole saanet sitä vähääkään. USA:n strategisen kumppanin Israelinkin toimitukset alkanevat vasta v. 2018 eli nekin ovat viivästyneet useasta tekijästä johtuen. Level 2 kumppani Italian ensimmäinen koneyksilö teki ensilentonsa viime vuoden lopulla, Italiasta tulee viides maa joka on aloittanut/aloittaa testit konetyypillä.
On syytä pitää mielessä, että uuden konetyypin valintaprosessi ei ole mikään "ladan" osto, se vie aikansa ja siinä on huomioitava mahdolliset (hyvin todennäköiset) viivästykset kuin myös poliittiset ja sotilaalliset tekijät. Jos Suomi olisi aloittanut uuden konetyypin valintaprosessin ennen v. 2010 ja F-35 olisi ollut mukana kisassa ja Suomi olisi siihen päätynyt, olen melkoisen varma, että Suomelta olisi vaadittu aivan toisenluokan sitoutumista koko projektiin.
On myös syytä pitää mielessä se, että tuolloin Suomi oli Halosen kaudella lipunut kauemmas Yhdysvalloista, mikä näkyi maiden välisessä politiikassa. Mikä vaikutus tällä sitten olisi ollut Suomen mahdollisuuksiin, olisiko Yhdysvalloissa sisäpoliittisista syistä johtuen haluttu näpäyttää Suomea, tai jopa korkeammalta taholta johtuen. Toisaalta mikä olisi ollut Halosen suhtautuminen asiaan, olisiko hän - omia verkostojaan käyttäen - halunnut torpata tällaisen projektin tai vähintään hidastaa sitä vuodella parilla.
On tavattoman helppoa sanoa, "aikaistetaan konetyypin hankintaa" mutta jos sitä ryhdytään aikaistamaan - syystä tai toisesta - merkittävästi, tuolloin on sitten huomioitava monia muuttujia, jotka vaikuttavat projektin läpivientiin. Todennäköisesti F-34 Lightning II ei olisi edes päässyt keskusteluun mukaan vakavasti otettavana vaihtoehtona jos hankintaprosessi olisi käynnistynyt siinä 2007/2008. Kone kun oli tehnyt ensilentonsa joulukuussa 2006 ja kun kyseessä oli aivan uusi konetyyppi jahyvin edistyksellinen sellainen, on hyvin todennäkäistä, että Suomessa olisi laskettu 1+1 ja päädytty siihen, että uusi kone on jokin muu tai sitten uuden konetyypin valintaprosessin alkua viivästytetään reilulla vuosikymmenellä.
Koko aikajänne, poliittiset ja sotilaalliset sekä rahoitukselliset tekijät huomioiden, huomioiden aiemmasta konetyypistä saadut kokemukset, pohdita siitä onko seuraavan konetyypin oltava 4.5 vai 5 polven hävittäjä summattuna Suomen valitsema strategia on oikeaan osunut. Nyt Suomella on aikaa paneutua asiaan hiukan toisella tavalla ja F-35 on mukana aitona vaihtoehtona - ei enää minään "pikkupoikien märkänä unena", jollainen se olisi ollut vajaat vuosikymmen sitten juuri ensilentonsa tehneenä.
vlad