Tuli eilen ilmatorjunnan vuosipäivänä käytyä ilmatorjuntaseminaarissa IT-museolla. Ihan mielenkiintoiset esitykset liittyen ensinnäkin Venäjän ilmatoimintaan Georgiassa, Ukrainassa ja nyt Syyriassa. Sekä samassa yhteydessä muutenkin tästä venäläisten toiminnasta ja eri operaatioiden eroista esimerkiksi Krimin ja Itä-Ukrainan välillä. Samalla käytiin läpi erilaisia ilmauhkia.
Ja toinen esitys oli sitten ilmatorjuntakalustosta. Eli millaista kalustoa maailmalla kehitetään, millaisia vaatimuksia kalustolla on ja mikä on Suomen ilmatorjunnan tilanne.
Molemmat esitykset luonnollisesti tuollaisessa tilaisuudessa perustuivat julkisesti saatavilla olevaan materiaaliin.
Venäjän ilmatoiminta ensinnäkin on kehittynyt Georgian kahinan jälkeen merkittävästi. Kalustoa on uusittu (sekä modernisoitu että tuotu käyttöön uusia koneita). Ja aika paljon Syyriassa tunnutaan testaavan täsmäaseita (joita Georgiassa ei ollut käytössä juuri lainkaan) ja esimerkiksi näitä uusia Kalibr-risteilyohjuksia.
Venäjä on lisännyt huomattavasti miehittämättömien lennokkien käyttöä. Venäläisten lennokit eivät vielä lennä niin korkealla tai ole ehkä niin monipuolisia kuin länsimaiset, mutta idässäkin on näihin laitteisiin panostettu paljon ja tullaan panostamaan jatkossakin. Tällä hetkellä tietysti nimenomaan kyseessä on tiedustelukäyttö.
Suomen ilmatorjunnan suhteen oltiin luonnollisesti huolissaan siitä, että millään järjestelmällä ei voida tällä hetkellä vaikuttaa korkealla lentäviin kohteisiin. Sen sijaan maailmalla on aika paljon keskitytty juurikin näihin kauas ja korkealle ampuviin ohjusjärjestelmiin, joilla voidaan torjua ballistisia ohjuksia ennen kuin ohjukset ovat aivan sylissä. Muutenkin paljon maailmalla panostetaan kolmiportaiseen torjuntaan.
Esimerkkeinä heitettiin amerikkalainen THAAD ja sen kaverina sitten pienemmällä kantamalla oleva Patriot PAC-3.
Ranskalaisilla oli oma järjestelmänsä, jonka nimi nyt ei juuri palaudu päähän ja siinä sitten kaverina Crotale.
Israel on luonnollisesti aikalailla edelläkävijä ohjusilmatorjunnassa Arrow, David's sling, Iron dome -kolmikollaan, joilla pystytään torjumaan kaikkia maaleja.
Niin ja Venäjähän tietysti on aina perustanut ilmatorjuntaansa paljon ohjusjärjestelmiin ja sieltä löytyy monenlaista kalustoa.
Miehittämättömät koneet ovat nykypäivää ja tulevaisuutta. Tosiaan venäläisten nykyiset lennokit ilmeisesti lentävät enintään sellaisen 7,5 kilometrin korkeudessa, joten niitähän vielä voidaan torjua nykyisellä kalustolla. Länsimaiset versiot sitten lentävätkin niin korkealla, että niihin ei Suomesta löytyvällä kalustolla voida maasta käsin vaikuttaa. Ja tuskinpa se venäläistenkään tuotekehitys on loppunut. Maailmalla on matalalla lentävien lennokkien (ja risteilyohjusten) torjuntaan kehitteillä ja kehitetty myös laseraseita ja ammusilmatorjuntaa automaattitykeillä. Tuollainen tiedustelulennokkihan voi aiheuttaa paljon ongelmia tekemällä maalinosoituksia ja etsimällä kohteita, joten niiden torjunta on varsin tärkeää. Toisaalta se torjuntaan käytettävä ilmatorjuntaohjus saattaa maksaa enemmän kuin tuhottava lennokki.
Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen seminaari ja vaikka kaikki tieto löytyisi tosiaan netistäkin, niin onhan se aina ihan eri tilanne kun ammattilainen on koonnut tiedot esitykseen ja pystyy kertomaan taustojakin.
Suomen ilmatorjunnassa on tosiaan tuo tiedossa oleva puute korkealle vaikuttamisessa, mutta toivottavasti asialle jollain aikataululla pystytään jotain tekemään. Ja toinen asia on sitten se, että kalustoa on aikalailla vähän. Eli varmasti on jouduttu tekemään kompromisseja siinä mitä kohteita suojataan ja mitä ei.
Ja toinen esitys oli sitten ilmatorjuntakalustosta. Eli millaista kalustoa maailmalla kehitetään, millaisia vaatimuksia kalustolla on ja mikä on Suomen ilmatorjunnan tilanne.
Molemmat esitykset luonnollisesti tuollaisessa tilaisuudessa perustuivat julkisesti saatavilla olevaan materiaaliin.
Venäjän ilmatoiminta ensinnäkin on kehittynyt Georgian kahinan jälkeen merkittävästi. Kalustoa on uusittu (sekä modernisoitu että tuotu käyttöön uusia koneita). Ja aika paljon Syyriassa tunnutaan testaavan täsmäaseita (joita Georgiassa ei ollut käytössä juuri lainkaan) ja esimerkiksi näitä uusia Kalibr-risteilyohjuksia.
Venäjä on lisännyt huomattavasti miehittämättömien lennokkien käyttöä. Venäläisten lennokit eivät vielä lennä niin korkealla tai ole ehkä niin monipuolisia kuin länsimaiset, mutta idässäkin on näihin laitteisiin panostettu paljon ja tullaan panostamaan jatkossakin. Tällä hetkellä tietysti nimenomaan kyseessä on tiedustelukäyttö.
Suomen ilmatorjunnan suhteen oltiin luonnollisesti huolissaan siitä, että millään järjestelmällä ei voida tällä hetkellä vaikuttaa korkealla lentäviin kohteisiin. Sen sijaan maailmalla on aika paljon keskitytty juurikin näihin kauas ja korkealle ampuviin ohjusjärjestelmiin, joilla voidaan torjua ballistisia ohjuksia ennen kuin ohjukset ovat aivan sylissä. Muutenkin paljon maailmalla panostetaan kolmiportaiseen torjuntaan.
Esimerkkeinä heitettiin amerikkalainen THAAD ja sen kaverina sitten pienemmällä kantamalla oleva Patriot PAC-3.
Ranskalaisilla oli oma järjestelmänsä, jonka nimi nyt ei juuri palaudu päähän ja siinä sitten kaverina Crotale.
Israel on luonnollisesti aikalailla edelläkävijä ohjusilmatorjunnassa Arrow, David's sling, Iron dome -kolmikollaan, joilla pystytään torjumaan kaikkia maaleja.
Niin ja Venäjähän tietysti on aina perustanut ilmatorjuntaansa paljon ohjusjärjestelmiin ja sieltä löytyy monenlaista kalustoa.
Miehittämättömät koneet ovat nykypäivää ja tulevaisuutta. Tosiaan venäläisten nykyiset lennokit ilmeisesti lentävät enintään sellaisen 7,5 kilometrin korkeudessa, joten niitähän vielä voidaan torjua nykyisellä kalustolla. Länsimaiset versiot sitten lentävätkin niin korkealla, että niihin ei Suomesta löytyvällä kalustolla voida maasta käsin vaikuttaa. Ja tuskinpa se venäläistenkään tuotekehitys on loppunut. Maailmalla on matalalla lentävien lennokkien (ja risteilyohjusten) torjuntaan kehitteillä ja kehitetty myös laseraseita ja ammusilmatorjuntaa automaattitykeillä. Tuollainen tiedustelulennokkihan voi aiheuttaa paljon ongelmia tekemällä maalinosoituksia ja etsimällä kohteita, joten niiden torjunta on varsin tärkeää. Toisaalta se torjuntaan käytettävä ilmatorjuntaohjus saattaa maksaa enemmän kuin tuhottava lennokki.
Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen seminaari ja vaikka kaikki tieto löytyisi tosiaan netistäkin, niin onhan se aina ihan eri tilanne kun ammattilainen on koonnut tiedot esitykseen ja pystyy kertomaan taustojakin.
Suomen ilmatorjunnassa on tosiaan tuo tiedossa oleva puute korkealle vaikuttamisessa, mutta toivottavasti asialle jollain aikataululla pystytään jotain tekemään. Ja toinen asia on sitten se, että kalustoa on aikalailla vähän. Eli varmasti on jouduttu tekemään kompromisseja siinä mitä kohteita suojataan ja mitä ei.