Seurattuani Ukrainan kiihtyviä taisteluita viime viikkoina, olen entistä enemmän huolissani PV-uudistuksen jälkeisestä 30 000 miehen operatiivisten joukkojen määrästä. Luku tuntuu erittäin pieneltä, nimenomaan jos tarkastellaan rakenteellisesti niitä tapahtumia, joita meille nyt Ukrainasta välittyy.
Jos otan konkreettisen esimerkin, niin tällä hetkellä Ukrainan rintamalla on ainakin kolme kohdetta, jossa olisi erittäin perusteltua saada operatiivisia, poikkeuksellisen hyvän liikkumiskyvyn ja taistelutason (oma epäsuora tuli + muut tukitoimet) omaavia joukkoja, eli Donetsk+lentokentän läheisyys, Mariupolin alue sekä strategisesti tärkeä Debaltseven motitusuhan alla oleva kaupunki. Varauksella vielä neljäs suunta, eli Luhanskin alue.
Minulla on toki täysi luotto PV:n muiden "oksien" puolustautumiskykyyn - sitenhän uudistusta on suunniteltu - mutta olen enemmän kuin vähän huolissani 2000-luvunkin sodankäynnin kannalta tärkeästä seikasta, eli aloitekyvyn osittaisesta menetyksestä. Operatiiviset joukot on varta vasten suunniteltu aloitekykyä silmällä pitäen.
Jos tuota Ukraina-esimerkkiä soveltaa nyt Suomen tilanteeseen ja oletettaisiin meilläkin olevan muutama erittäin tärkeä alue, johon myös operatiivisia joukkoja tulisi siirtää, niin tämänhetkinen vahvuus 30 000 kuulostaa erittäin pieneltä ja joukkoja pitäisi hajauttaa todella paljon.
Kannattaisin lämpimästi operatiivisten joukkojen määrän kasvattamista vaiheittain tulevien vuosien aikana vähintään 60 000 mieheen, mielestäni alueellisista joukoista voidaan helposti tinkiä tämän verran. Eli lisäpanostusta tähän, kiitos!