Vaikea uskoa, etteikö kepu kokisi saman kohtalon kuin muidenkin Pohjoismaiden keskusta- ja maatalouspuolueet eli vaipuu 5-9% kannatuksella pienpuolueiden joukkoon.
Kepu on onnistunut varsin kauan myymään itsensä maakuntien äänestäjille yleispuolueena, joka on käypäinen vaihtoehto maatalousväen lisäksi myös toimihenkilölle ja yrittäjille. Paremmin tuo Kepulta Suomessa on onnistunut kuin sukulaispuolueilta muissa Pohjoismaissa.
Keskustan perälauta on vuotanut tietysti useampaankin suuntaan, mutta ennen kaikkea Perussuomalaisiin. Tuon voi nähdä viime vaalien kuntakohtaisten tulosten värikarttaa silmäilemällä; Kepu menetti suurimman puolueen tähänastisen paikkansa kovin monessa kunnassa Tampereen tasalta pohjoiseen. Samaa kyytiä on luvassa myös seuraavissa kuntavaaleissa, jos ei tahti muutu.
Niin, muuttuuko? Saarikon vetämän nykyisen Keskustan touhu ei millään lailla vaikuta siltä, että Kepun kannatus olisi kääntymässä kasvusuuntaan. Sanavalmis ja esiintymiskykyinen Saarikko on ollut suosittu hahmo Kepussa, mutta hän on aivan liian vasemman laidan kulkija profiloidakseen Kepua nousuun. Vasemmalla Kepulla on yhä vähemmän tilaa kasvaa, kun taas oikealla Kepu on menettänyt konservatiivisuuteen kallellaan olevia äänestäjiä muille, ja etenkin Persuille.
Keskusta saattaisi hyötyä Perussuomalaisten mahdollisesta taaperruksesta Orpon hallituksessa, olettaen että Persut pysyvät siellä ja hallitus jatkaa tehtävässään riittävän kauan. Kun Persut eivät saa tässäkään hallituksessa pensan hintaa alas, paperittomia ulos maasta, yms., eikä riittävän suoraankaan enää uskalleta sanoa, niin kannatusta valuu nukkuvien ohella muihinkin puolueisiin. Maakunnissa Keskusta on edelleen luonteva vaihtoehto monelle äänestäjälle, edellyttäen että Kepu osaa pelata tämän mahdollisesti edessä olevan pelin kotiin. Joskus ennen vanhaan olisi osannut vaikka silmät laputettuina, Saarikon Kepusta en ole niin varma.
Perussuomalaisten strategina pitäisin vahvasti mielessä sellaisen toimintavaihtoehdon, että puolue tekisi hallitusyhteistyötä näennäisen sitoutuneesti, mutta on koko ajan valmis ajamaan hallitus tilaisuuden tullen näyttävästi karille. Tämä tapahtuisi mieluiten siten, että hallituksen kaatuminen olisi ensisijaisesti jonkun tai joidenkin muiden vika. Itse asiassa myös Persujen omasta tahdosta riippumaton hallituksen kaatuminen voisi sopivasti sattuen olla heille edullista. Molemmissa tapauksissa Persut menisivät rinta rottingilla oppositioon, tavoitteena luonnollisesti kannatuksen laajentaminen ja suurimman puolueen asema. Tuossa tilanteessa Kepun olisi vaikea vetää Persuilta maakuntien äänestäjiä takaisin, oli puheenjohtajana sitten Saarikko tai kuka muu hyvänsä.
www.hs.fi
yle.fi
