Aluksi ajattelin, että Marinin viestintä ja esiintyminenoli selkeätä, jämäkkää ja sopivan tunteetonta, mitä usein tarvitaan, kun erilaisissa organisaatioissa kipuaa huipulle. Pitää olla vähän kusipää, eikä välittää muista. Pitää olla valmis jyräämään muut myös kylmällä tavalla. Tykkäsi siitä tai ei, niin näin se maailma vaan makaa. Voin vaan kuvitella kuinka Katri joutuu jatkuvasti pidättelemään itkuaan Sannan kanssa palaveeratessa, yrittäen etsiä itsestään kovemman puolen, pakkohan se on, jos haluaa pärjätä.
Nyt mua on kuitenkin alkanut vituttamaan kuunnella Sannan ”selkokielisiä” uutisia. Ihan kun puhe olisi ohjelmoitu sinne pään sisään ja sitten pistetty jollain vanhalla nauhurille ulos. Alkaa kuitenkin kaipaamaan myös sitä ihmistä puheiden taakse. Demarit ei ole mikään auringon laskun puolue, kuten ollaan taas nähty. Tuskin sitä on Kepukaan. Heilahtelut gallup-kannatuksissa voivat olla mitä tahansa vähän alle 10% ja 25% välillä. Äänestäjien takit kääntyy nopeasti erilaisten someselkkauksien pyörteissä ja karismaattisten johtajien tullessa/mennessä. Maailmanpoliittisten tilanteiden muuttuessa.
Kokoomuksella on myös oma paikkansa suomalaisessa puoluekentässä. Lehmänkaupat ja kompromissit positiivisessa mielessä sanottuna näiden kolmen puolueen välillä ovat parlamenttaarisessa työskentelyssä tehneet Suomesta yhden maailman parhaimmista, ellei parhaan, paikan elää ja olla. Siinä tulee aika hyvin erilaiset ideologiat katettua. Kokoomus toki saisi vetää reilusti enemmän oikealle, nyt kun SDP on menossa entistä enemmän vasemmalle. Keskustaa tarvitaan tasapainottamaan siinä välissä. Siitä ne kädenlämpöiset tylsät kompromissit syntyvät, joilla ollaan tähänkin pisteeseen päästy.
Sen sijaan Vihreät ja Perussuomalaiset... tarvitaanko heitä varsinaisesti mihinkään. Onko niillä kummallakaan kykyä toimia maata johtavina vakavasti otettavina yleispuolueina. Eikö muut puolueet voisi ottaa heidän tärkeimmistä poliittisista aiheistaan parhaat ”rusinat pullasta” periaatteella ja sen jälkeen niitä ei enää tarvittaisi ollenkaan. Kansa tulisi palvelluksi varsin hyvin myös ilman heidän kärjistävää, kahtia jakavaa, naivia ja populistista toimintaansa.
Lisäys:
Vasemmistoliitto voisi sulautua osaksi demareita. Kristilliset ja RKP taas ovat osoittaneet, että pystyvät toimimaan rakentavana osana erilaisissa hallitus-koalitioissa ja kannatus on potentiaalisestikin sen verran pientä, että menköön siellä joukon jatkona.