Ensimmäistä kertaa on todettava, että jokin kansanryhmä nauttii vastustajan loukkaantumisista tosissaan. Joskus monissakin ympyröissä on loukkaantumisille hurrattu, mutta myönnetty oma typeryys nöyrästi jälkikäteen. Porilainen ihmistyyppi on toisenlainen. Jostain syystä Poriin on ajautunut kostamisen mentaliteetti, jolla ei ole mitään tekemistä jääkiekon kanssa. Mukana tässä ovat kaikki, joukkueenjohto, valmentajat, pelaajat sekä fiksu ja filmaattinen porilaisyleisö. Kostomentaliteettia ei tarvitse ihmetellä kuultuaan porilaisten ylimmän johdon kommentit Grönvallin loukkaannuttua.
Käsittämätön yhtälö on se, että koko porilaisyleisö hurraa jo pitkään haluamalleen ja kuuluttamalleen vastustajan loukkaantumiselle, joka sinänsä oli vahinko, mutta sai alkunsa kyseenalaisesta taklauksesta. Sama ilmiö näkyi porilaisten vaihtoaitiossa Komarovin ajettua täysin tahallaan Mika Lehdon päälle. Reilussa hengessä mukana olivat pelaajat sekä hyvinkin näkyvästi ässien kakkosvalmentaja Kivi. Tämän jälkeen tullaan ihmisten ilmoille ja aletaan vouhottamaan, että voi kuinka ikävää oli, että vastustaja loukkaantui. Tamperelainen sanoo, että tämä on sairasta ja porilainen sanoo, että rehtiä ja kovaa fyysistä peliä.
Valitettavaa on se, että jos kaukalossa fyysistä kostoa haluaa, niin sen jossain vaiheessa myös saa. Tämän tietävät kaikki jääkiekkoa pelanneet. Kaikki myöntävät sen, että valkoinen intiaani, Nickerson ja kumppanit ovat fyysisesti kovia pelimiehiä, mutta se, että porilaiset pitävät kostamista kaukalossa kovana, on suuri vitsi ja osoitus täydestä raukkamaisuudesta.
Kukaan ei varmasti kiistä sitä, että porilaisten kostoretki on jo nyt onnistunut täydellisesti ja varmasti porilaistenkin olisi jo aika ruveta miettimään, voisiko kostoretki olla jo ohi vai vieläkö jatketaan.
Moni on väittänyt, että porilaisilla on henkinen yliote. Minä väitän, että jatkossa nähdään Tappara, jonka taistelutahto on 100% kovempi ja milliäkään ei anneta periksi.
Käsittämätön yhtälö on se, että koko porilaisyleisö hurraa jo pitkään haluamalleen ja kuuluttamalleen vastustajan loukkaantumiselle, joka sinänsä oli vahinko, mutta sai alkunsa kyseenalaisesta taklauksesta. Sama ilmiö näkyi porilaisten vaihtoaitiossa Komarovin ajettua täysin tahallaan Mika Lehdon päälle. Reilussa hengessä mukana olivat pelaajat sekä hyvinkin näkyvästi ässien kakkosvalmentaja Kivi. Tämän jälkeen tullaan ihmisten ilmoille ja aletaan vouhottamaan, että voi kuinka ikävää oli, että vastustaja loukkaantui. Tamperelainen sanoo, että tämä on sairasta ja porilainen sanoo, että rehtiä ja kovaa fyysistä peliä.
Valitettavaa on se, että jos kaukalossa fyysistä kostoa haluaa, niin sen jossain vaiheessa myös saa. Tämän tietävät kaikki jääkiekkoa pelanneet. Kaikki myöntävät sen, että valkoinen intiaani, Nickerson ja kumppanit ovat fyysisesti kovia pelimiehiä, mutta se, että porilaiset pitävät kostamista kaukalossa kovana, on suuri vitsi ja osoitus täydestä raukkamaisuudesta.
Kukaan ei varmasti kiistä sitä, että porilaisten kostoretki on jo nyt onnistunut täydellisesti ja varmasti porilaistenkin olisi jo aika ruveta miettimään, voisiko kostoretki olla jo ohi vai vieläkö jatketaan.
Moni on väittänyt, että porilaisilla on henkinen yliote. Minä väitän, että jatkossa nähdään Tappara, jonka taistelutahto on 100% kovempi ja milliäkään ei anneta periksi.