Näyttää siltä, että tätä ottelusarjaa koskenut ainoa uhka - eli se että Tapparan rosteri ei selviä ilman huomattavia menetyksiä - on materialisoitumassa. Ässien riveissä kaahottaa muutama rajatilatapaus, jotka harvinaisen kusipäiseksi mieheksi osoittautunut Mika Toivola yllyttää pelaamaan nähdyllä tavalla.
Ensimmäistä kertaa huomaan lähes ajattelevani, että Tapparan pitäisi juoksuttaa jäälle joku joukko joka teloisi kostoksi Ässien syömähampaan. Kivenmäkeä kunnolla näköön, joku lievä vamma, joka vie pelikyvyn viikoksi. Sen hinta on yksi hassu vitonen ja ehkä muutaman pelin penaltti. Uusikartano pystyyn, ehkä siinä juuri vihellyksen aikaan. Tömähdys jäähän.
Juttuhan on niin, että kyllä jääkiekkoa näinkin voi pelata. Käydään sitten kinaa onko puhdasta vai epäpuhdasta. Raivo saa aikaiseksi ihmeellisiä oikeutuksia. Ja todetaan sitten jälkikäteen, että kunnioitetaan niin maan perkeleesti vastustajaa.
Koska olen humanisti, pitäydyn näistä ajatuksista.
Kun tätä Grönvall-levyä on pyöritetty koko kausi, myös Ässien oman organisaation tasolla, tapa jolla Reten kausi nyt päättyy ei jätä mitään erityisen lämmintä kilpaurheilumieltä rintaan.
Joukkueelle tässä tietysti on haastetta riittämiin. Kun Puistola ja Grönvall ovat poissa, saavat muut näyttää oikein urakalla osaamistaan. Tosiasia on, että edes painajaisissa ei voinut uskoa, että tällaista skenariota voitaisiin oikeasti todistaa. Sinällään on turha spekuloida johtoportaan tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.