En ymmärrä tätä paineiden siirtelyä toiselta toiselle. Minusta se on melkein sama onko paineita tai ei. Ainakin itse tykkäsin pelata kovissa otteluissa jossa painetta oli. Toki jotkut pelaajat saattavat tälläisessä ottelussa pelätä virheitä, mutta ei niitä saa ajatella silloin varmasti se virhe tulee. Pitäisi vaan uskaltaa pelata sitä peliä ja ottaa sitä vastuuta..
Itsekin pelaajana olin ainakin omasta mielestäni parhaimmillani, kun niin sanotut paineet olivat kovimmat - ehkä mieluummin sanoisin, että pelit olivat tärkeitä. Silloin keskittyminen itse asiaan ja huolellisuus kaikessa tekemisessä oli kertaluokkaa kovempaa kuin satunnaisessa muussa ottelussa. Ja juurikin tuo virheiden pelkääminen niitä virheitä aiheutti - ja kyllä sen huomasi, jos vastustajalla joku alkoi pelätä virhettä ja häneen kohdistettiin entistä enemmän sekä henkistä että fyysistä painetta. Käytännössä nämä ovat asioita, joita ei voi oppia kuin kokemuksen kautta, jos ei ole synnynnäisenä veressä mukana.
Tuo vastuun ottaminen on myös äärimmäisen tärkeää. Jotenkin esimerkiksi Öhman on herännyt näissä peleissä ihan uudelleen ja nimenomaan tuon vastuun ottamisen kautta. Porilaisista selkeitä vastuun ottajia en ole havainnut kuin yhden, hänkin ilmeisesti pelaa Espoossa ensi kaudella (viittaan siis Huhtalaan). Myös Huhtanen on jäänyt mieleen pelaajana, joka saattaa ottaa sen ratkaisijan viitan, kun siihen on paikka. Ässistä taas hyvin monet muut ovat jääneet lähinnä mieleen siitä, että ei ota sitä tilaa ja vastuuta, vaan tyytyy helpompaan ratkaisuun ja sitä kautta tilanne kuihtuu kasaan. Tätä samaa oli nähtävissä jo ensimmäisessä pelissä, jossa Blues pyrki selkeästi rauhoittamaan peliä ja tekemään asiat huolellisemmin kuin mitä Ässät teki - tosin sinäänsä ironista kokonaisuuteen verrattuna, että Porissa sekä Ässien toinen että kolmas maali oli suoraa seurausta Bluesin kardinaaliluokan virheestä hyökkäyspäässä.
En itse epäile yhtään, ettei porilaisten leirissä tiedostettaisi näitä asioita. Niiden saaminen kuitekin kokemattoman porukan tietoon on helppoa, mutta niiden saaminen käytäntöön on tämän sarjan ratkaisutekijä. Ässien kokeneemman osaston - erityisesti Kuparinen-Uusikartano -kaksikon - pitää omalla esimerkillään saada nuoremmat pelaamaan niin, että helpoin ratkaisu ei ole se toteutunut ratkaisu, silloin tästä tulee vielä sarja.
Hyvä esimerkki helpoimman ratkaisun sijaan vastuun ottamisesta eilen oli Kähkösen tyhjiin tekemä maali. Helpoin ratkaisu olisi ollut se, että yritetään roiskaista omasta päästä maalia kohti - ja sitä kautta todennäköisimmin kiekon luovuttaminen Ässille. Nyt Kähkönen pelasi ensimmäisen Ässien pelaajan ulos syöttämällä itselleen laidan kautta, pelasi toisen ulos käytännössä pysähtymällä hyökkäysalueella ja teki ratkaisunsa maalia kohti vasta, kun osumistodennäköisyys oli lähellä sataa. Toinen esimerkki oli Öhmanin pelaaminen ylipäänsä. Syötön ajoittaminen Öhmanilla on aivan käsittämättömän kovalla tasolla. Sen verran kauemmin pidetään kiekkoa, että vastustaja imetään omalle iholle, mutta sen verran hyvissä ajoin syötetään, että tälle iholle tulleelle vastustajalle ei jää muuta roolia kuin näyttää tyhmältä ja itsensä tilanteesta ulos pelanneelta. Seurauksina tästä oli eilen Bluesin ensimmäinen ja toinen maali.