Pettymys. Vitun iso pettymys.
Eka matsi oli näpeissä, mutta Bluesin alkaessa pelaamaan kuin miehet, muutuimme mikkihiiriksi. Tämä maksoi tämän sarjan. En kyllä mitenkään usko, että Ässät pistää historian kirjat uusiksi, ja vie neljästi putkeen voiton.
Meillä on tasan yksi kenttä, joka uskaltaa taklata, haastaa ja ottaa niitä mustelmia vastaan. Lopuista ei edes ole menemään sinne sota-alueelle. On uskomatonta, että tässä vaiheessa kautta selvästi pelätään kaukalossa vastustajaa. Sokeakin näkee, kuinka Sailio, Heiskanen, Jergus ja kumppanit pistivät meidän ratkaisijoilta paskat housuun jo perjantaina. Zaborsky, Santavuori, Yetman tänään, kuin pieniä arkoja koiranpentuja. Pakeista Caldwell fleguilunsa ohessa ainoana edes yritti pelata playoff-kiekkoa, muut tekivät itsensä pieniksi kun sitä vastuuta piti kantaa. Uusitalo etunenässä. Kudrocin olisin halunnut tähän sarjaan sinne meidän maalin eteen pitämään jöötä, ja antamaan sitä iskua niinkuin Blues-pakit teki. Kaksinkamppailuissa ja nenän hieromisissa oltiin aina ottavana osapuolena.
Aivan turha kenenkään porata mistään filmaamisista. Voittoa haluava joukkue tekee, ja uskaltaa tehdä kaikkensa voiton eteen. Onhan se ämmämäistä ja päläpälä, mutta sillä haetaan hyötyä joukkueelle, ja näissä väännöissä se etu voi olla ratkaiseva. Kuten kävi tänään. Minä ainakin olisin nähnyt ilomielin vaikka mitä filmaamista Ässiltä tässä sarjassa, jos se olisi tuonut voittoja. Varsinkin, kun Blues esitti kuitenkin vastapainoksi niin äijämäistä kiekkoa, että pakko nostaa hattua ja kunnioittaa. Nimimiehiä siellä ei ole liiaksi, mutta tsemppaava, rohkea, ja tilanteita pelkäämätön jengi tämän sarjan vie. Ja se on täysin oikein.