Kevät ja play off -pelit - ihmisen parasta aikaa
Näitä pelejä on odotettu. Kevään loskia ja play offeja. Torstaina alkava sarja tulee olemaan Kärpille erittäin haastava kokemus. Ensimmäinen kuntopiikki, joka ulottui tammikuulle ja takasi Pietarin ECC-turneen erinomaisen kakkossijan on hyvä jatkumo toisen kuntopiikin vääntämiseen sekä sen löytämiseen play off –peleihin. Hyvä startti Raksilassa, tässä ja nyt, takaisi lumipalloefektin, jonka hienot asetelmat – niin mentaali- kuin fysiikkapuolellakin – rutistettaisiin semi- sekä finaalipelejä silmälläpitäen.
Puolivälieräsarja pitäisi kaiken logiigan mukaan olla hallitsevan mestarin ja ennakkosuosikin viittaa pitävän Oulun Kärppien heiniä alusta asti, mutta näin ei missään nimessä ole, sillä Espoon Blues, maksimaalisen kokemuksen omaavana, eritoten Heikkilän valmennettava joukkueena on nyt lähellä lunastaa yksilötasolla tapahtuvaa murrosta, mitä Espoossa on odotettu.
Otetaan käsittelyyn ensin Blues. Herrasmiesmäisesti.
Yllätysvalmis Blues
Blues joukkueena on parantanut peliä joka osa-alueella, pala palalta kevään tärkeitä pelejä varten, kuten Kari Heikkilän joukkue yleensäkin. Vaikka sääliplay off –pelejä JYPiä vastaan tarkastelemalla otteet eivät oikein vakuuttaneet voi tarkkasilmäinen katsoja löytää pelin sisältä erinomaisia ja jopa yllätyksellisiä asioita. Asioita, mitä kevään peleissä yleensä tarvitaan.
Kärkimiehenä tähtistatuksen taakkaa kantava, Oulun oma kasvatti Esa Pirnes on noussut sille tasolle isojen pelien miehenä, miksi hänet Espooseen alunperinkin hankittiinkin. Hänen vierellään Ladislav Kohn oli epäilemättä JYPiä vastaan taas se tsekki, jonka mieliala syttyy yleensä keväällä. Steve Kariya ja Joakim Eriksson etunenässä täydentävät juonikkaan rungon, jolla on hyvä lähteä haastamaan Kärpät torstaina. Kun joukkueessa löytyy profiilia play offien telaketjuosastoonkin Erkki Rajamäen ja Semir Ben-Amorin myötä, joukkue pystynee käyttämään ahtaankin tilan hyödykseen. Alakerran kovia minuutteja tahkoavalta Arto Laatikaiselta ja hyvää taustatukea antavalta Tuomas Eskeliselta vaaditaan jo nyt liikaa. Kärkikaksikko tarvitsee tukea, joten muun puolustuksen profiilin on kauttaaltaan noustava enemmän esiin.
Tuntuu siltä, että Blues on rakennettu nimenomaan pudotuspelejä varten. Kirkkaan eläviä elementtejä löytyy kokemuksen, pelinrakentelun, parantuneen suunnanmuutospelin ja viimeistelyn kautta. Kun joukkue löysi vielä voittavan palasen Bernd Brücklerista, josta tuli eittämättä heti bluesilainen uskonpelastava, voidaan puolivälieräsarja Kärppiä vastaan valmistaa paineettomana. Paineettomana niin, ettei hävittävää ole.
Paineeton olotila sopii Heikkilälle ja fysiikkavalmentaja Janne Vikeväiselle jotka ovat valmistaneet Bluesia kevättä varten - puskissa. Se näkyy erikseen erinomaisesti parantuvana pelitapana; liikkeenä, kovuutena ja koko pelin kestävänä tempona, jonka koventunut fysiikkatreeni on jalostanut. JYPiä vastaan konsepti ei päässyt oikeuksiinsa, sillä joukkue pelasi täydellisen paineen alla, tietynlaisena ennakkosuosikkina, johtuen juuri kokemuksen omaavasta yksilötaidon rutiinista, jota oli eittämättä paljon enemmän JYPin kalustoon verrattuna.
Kärppiä vastaan joukkueen pitää pystyä pelaamaan kylmäpäisesti. Turhia jäähyjä on optimaalisesti vältettävä, eikä kiekottomana tai kiekollisena pelaaminen saa olla tapahtumaköyhää. Bluesin pitää agressiivisesti pystyä reagoimaan Kärppien juonikkuuteen, joka tapahtuu alati, ja joukkueen viisikkotyöskentelyn tulee esimerkiksi pystyä pitämään Kärppien nopea ykkössyöttö tylsänä. Tämä saattaa jollain lailla viedä uskoa ja horjuttaa Kärppien peliä, paljastamatta Kärppien heikkouksista kuitenkaan sen enempää.
Kaiken kaikkiaan näkisin asian mielelläni niin, että Blues pystyisi rutiinillaan, tiiviillä viisikkotyöskentelyllään, kevättä kohden parantuneella ja nopeutetulla pelikirjallaan sekoittamaan Kärppien peliä edes jollain lailla, sillä Kärppien kuntopiikki täydellä miehistöllä tulee olemaan helvetin kova näillä leveyspiireillä. Yhtään ylpeilemättä.
Rutiininomainen ja kokenut Oulun Kärpät
Niin. Kyllähän sitä toista, kevään pudotuspelien kuntopiikkiä ollaan tietoisesti haettu. Nyt se täydentyy tammikuusta vielä sillä, että loukkaantumishuolia ei ole. Tosipelit voidaan siis aloittaa miehöstövariaatioilla, jota Kari Jalosella on mistä kylvää. Kärjistetysti sanoen Kärpät seilasi runkosarjan voiton – ja piste-ennätyksen – puolivaloilla, jonka leveä sekä hyvin valmennettu pelaaja-arsenaali salli.
Nyt on kuitenkin runkosarja pelattu ja paidat kuivattu pudotuspeleihin. Pelaajisto tietää tämän, sillä mentaalitasolla joukkue on yhtenäisempi kuin koskaan. Joukkueen pahin murheenkryyni; henkinen itsekurittomuus pyritään pitämään poissa pelaajiston sisällä, sillä kaikki tekeminen riippuu hyvin pitkälti itsestä. Kärpät on itsellensä se pahin vastus. En kuitenkaan usko, että oululaiset kompastuvat tähän, koska vaikka Kärpät on suhteellisen nuori joukkue, sen rutiinitaso yltää pudotuspeleissä taistelemaan siitä kirkkaimmasta. Jopa ennakkosuosikin statuksen omaavasti.
On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää muistaa, että nyt pitää pelata puolivälieriä eikä antaa ajatuksen karata sinne huhtikuun puolenvälin tietämiin. Olisi hyvä sirpaloida Blues-pelit yksittäisiin otteluihin, eriin ja jopa erinäisiin vaihtoihin ja näin saada ajatus pysymään hetkessä jota elämme.
Pelitavan valttikortteja tuskin lähdetään ainakaan radikaalisesti muuttamaan yhtään mihinkään. Peli toimii kaikin puolin niin viisikossa, erikoistilanteiden osalta kuin ketjujen sisällä erinomaisesti. Jos konseptiin pitää kuitenkin reagoida, se tapahtuu suoraan kovuuteen, fyysisyyteen katsottuna sekä tunnetason nostamisella, mikä tulee toki jo itsestäänkin. Erikseen jaolteltuna yksi ottelusarjan käännekohdista tulee olemaan pelin sisäinen fyysisyys. Se saattaa kuitenkin heijastua suoraan kiekolliseen peliin, josta ainakaan Kärpät tuskin haluaa luopua – tietoisesti. Pitääkö siihen reagoida pelisysteemin muodossa, ja jos, niin miksi?
Pelkistetysti Kärppien kohdalla pelin sisäinen fyysisyys tarkoittaa sitä, että taklauksia annetaan ja otetaan vastaan niin, että Kärpät kuitenkin pyrkii olemaan kiekollisesti hallitsevampi osapuoli eli kiekkokontrollista ei mielellään luovuta, vaikka tehostetumpi kaksinkamppailupelaaminen ehkä vähän syövyttääkin kiekollista - erittäin järkevää yksilötaidokasta - joukkuepelaamista.
Kärpät mielellään keskittyy joukkueena pelin rakentamiseen ilman turhaa, erittäin kuluttavaa pelityyliä, jota taklaukset eittämättä edistävät. Arsenaalikaan ei välttämättä anna siihen kovinkaan valmiuksia, sillä joukkue koostuu luisteluvahvoista ja taitavista yksilöistä.
Tosin, fyysisyysvoimaakin löytyy tarvittaessa, josta ollaan nähty merkkejä aika ajoin. Se vaatii vain pienen ottelu- ja pudotuspelikohtaisen säädön. Kuitenkin niin, ettei joukkue missään nimessä ei aja itseään pelikohtaisista tilanteista ulos liiallisen taklausinnokkuuden takia. Kiekollinen osaaminen saattaa kärsiä tavalla tai toisella, mutta ei paljoa, jos pelin sisäinen fyysisyys osataan kohdistaa oikein niin kuin esimerkiksi runkosarjakauden HIFK-peleissä.
Toivottavasti valmennusjohto on hereillä reagoimaan, jos tarvetta ilmenee. Ottelusarja on kuitenkin paras seitsemästä, jossa käännekohtia tulee suuntaa tai toiseen. Olen kuitenkin satavarma, että Jalonen kumppaneineen on hereillä alusta alkaen, eikä yllätyksiä tule. Jos tulee, se on analysoitava.
Henkisesti pelaajiston mentaalitason on oltava valmis ja terve. Uskon tähän vahvasti, sillä pudotuspelien yksilötasojen tuoma rutiini ja kokemus auttavat kovissa peleissä pitkälle. Tämän tietää myös Kari Jalonen, joka on vahva valmistamaan joukkue ottelukohtaisiin koitoksiin. Se nähtiin Pietarissa tammikuussa.
Eli; mikäli Kärpät pelaa omalla taitotasollaan, pelkotiloja ei ole ja joukkue elää tässä ja nyt, hätää ei missään nimessä ole. Kärpät on itselleen se pahin kilpakumppani. Jos asiat eivät ole kunnossa ja siihen ei pystytä reagoimaan, Blues on vahvoilla kokemuksen tuoman rutiinin ja hyvin jalostetun pelikirjan muodossa.