Summa summarum
Puolivälieräsarja päättyi sitten kuudennessa, ei seitsemännessä ottelussa, kuten itse ounastelin ennen alkua. Näin paikan päällä kaikki pelit, kuten muutama muukin IFK:n puolesta jännittävä sekä yllättävän moni SaiPan fani...peukku pystyyn kaikille sinnikkäille!
Omasta näkökulmastani hyvää tässä sarjassa oli ainoastaan lopputulos. Pelin taso oli illasta toiseen surkea, muutamaa väläystä lukuunottamatta. Parasta peliä esitti SaiPa 1. ja 5. pelissä sekä IFK 3. ja 6. pelissä, mutta joka kerralla ainoastaan yhden erän verran. Loput 16 erää oli puolin ja toisin hyvin heikkoa kiekkoa, jossa välillä koomailtiin, välillä taas sählättiin, kohellettiin ja mokailtiin vuorotellen tai pahimmillaan yhtäaikaisesti.
Kovasti mainostettua fyysisyyttä oli mielestäni tavallista vähemmän, runkosarjassa molemmat esittivät tässäkin suhteessa parempia otteita. Puolivälieräsarjan kohellusta ja monin paikoin turhaa, epäpuhdasta taklauspeliä en pidä erityisen taitavana fyysisenä pelinä.
Moni näkee maalintekotaidon ratkaisseen sarjan IFK:lle. Kenties, mutta kyllä IFK oli tälläkin osa-alueella todella huono läpi sarjan. IFK:n onni oli, että joku nousi harmaasta massasta ratkaisemaan pelejä useammin kuin keltapaita. Mistään maalipaikkojen tehokkaasta käyttämisestä - saati sitten niiden luomisesta - ei IFK:ta (eikä SaiPaa) voida kiitellä.
Maalivahtipeli oli välillä erittäinkin hyvää molemmissa päissä, mutta sekä Lundellille että Zeppille sattui pahoja mokia melkein joka ottelussa. Lundell oli tällä kertaa parempi siinä mielessä, ettei hänen sähläyksistään SaiPa ratkaissut kuin yhden pelin.
Eli parempi jatkoon...?! Ehkä, ehkä ei...makuasia. Joka tapauksessa jos välieräpaikkoja jaettaisiin pelillisten ansioiden mukaan, sekä IFK että SaiPa kuuluisivat kesälaitumille. Viime vuoden tappiollisessa Lukko-sarjassakin oli IFK:n pelissä ainakin omasta näkökulmastani enemmän positiivisia asioita kuin tämän kevään voitokkaassa SaiPa-sarjassa. IFK:n peli oli jatkuvasti lukossa ja se näkyi usein runkosarjassa loistaneiden pelaajien turhautumisena. Toisaalta SaiPan peli oli myös s*eidaa, jossa oli enemmän vauhtia kuin ajatusta.
Muutama toppi ja floppi on hyvä pistää summa summarum:
+ SaiPan fanijoukko Helsingin peleissä: mukavasti ääntä ja omien kannustusta (paitsi 3. pelin loppuhetkillä)
+ Lundellin pää kesti paineet (tavallista paremmin)
+ SaiPan periksiantamattomuus
+ IFK:n "ikuiset luuseripuukädet" Hirschovits ja Järvinen ratkaisijoina
+ IFK:n "ikuiset luuseripuukädet vol.2" Viitaluoma ja Vihko SaiPan paidassa
- Pelin taso puolin ja toisin, koomailua ja kohellusta
- Tunnelma Hgin peleissä, herätys E9 + B2!
- IFK:n 1. ketju
- Tuomariratkaisut (tapaus Vihko x 2, Luttinen)
Arvosanat:
IFK 6
SaiPa 6
IFK:lle jää paljon parannettavaa välierään joka osa-alueella, muuten HPK vie sarjan jo kolmessa ottelussa.
SaiPa saa olla tyytyväinen lopputulokseen. Se laittoi sekä pelillisesti että tuloksellisesti IFK:n todella tiukoille.
